Sunnuntai suharit

Kuluvalla viikolla Tolosen Ismo kyseli josko lähtisin sunnuntaina seuraksi lammelle Heinävedelle . Eipä sitä sunnuntaille muitakaan suunnitelmia ollut, joten lupauduin mukaan. Ismon kanssa nähtiin viimeksi Nokisella juhannuksena, eli ihan mukava oli pitkästä aikaa päästä näkemään.

Ismo sanoi saapuvansa paikalle klo. 12.00 kantturoilla, joten tähtäsin itse samaan. Oma suhteellisen lyhyt 50km matka taittui kuitenkin joutuisasti ja olin luvan oston jälkeen paikalla vähän ennen Karttulan matkaajaa. Epäonnekseni huomasin, että normaalisti tyhjä lampi vilisi ihmisiä ja parkkipaikalla napotti viisi autoa. Ismon saapuessa viriteltiin vavat ja siirryttiin alas lammelle.

Syy väen paljouteen selvisi, sillä paikkaa ylläpitävällä kalastusseuralla oli ollut kalastuskilpailut lammella. Saapuessamme tilaisuudesta oli jäljellä enää punnitus, joten meille riitti rannoilla tilaa. Pinkit liitsit perukkeissa suuntasimme aluksi lammen toiseen päähän, josta sainkin melkein heti kaksi kalaa. Samalla tuli testattua enimmäistä kertaa kalan kanssa Vision GTfour SW fast #6 9'. Nopeasta aihiostaan huolimatta vapa piti ensimmäiset kalat nätisti kiinni.

Tuuli kävi ikävästi pitkin lampea kalastamaamme päätyyn. Välillä vähän hirvitti, kun Ismo oli perinteisesti puristellut gramma tolkulla mustikkaa liitsejen väliin ja yritti tuulessa #3/4 vavalla tarjoilla viritelmäänsä. Vaikka touhu vähän hurjalta näyttikin, niin sieltäpä vaan kohta tuli ensimmäinen kirjolohi ylös. Jonkun ajan päästä Sonikki taipui taas ja peli tasoittui kahteen kahteen.

Hyvän alun jälkeen syydettiin loputtoman pitkältä tuntuva parituntinen tyhjää, kunnes Ismolla vapa taipui. Kala osoittautui kuitenkin pieneksi haueksi. Heti perään sain itsekin pienen hauen ja pikaisen tarkistuksen jälkeen vastapeluri myönsi minun kalan olevan suurempi. Tämän jälkeen hiljainen hetki jatkui.

Viiden jälkeen alkoi näkyä kalaa pinnassa ja samantien Ismo saikin kolmannen kalansa. Kello oli jo sen verran paljon, että itse metsästin ruokakalaa, joka siis olisi minun viimeinen. Tilanne näytti jo toivottamalta, sillä sain usean tärpin peräkkäin, mutta yksikään ei ottanut pysyäkseen. Puoli kuuden jälkeen kala kuitenkin tarttui ja 1.5kg kirjolohi sai pappia. Oma 6h/1 kala lupa tuli täyteen, mutta Ismolla oli vielä neljän kalan luvasta yksi saamatta. Ilmeisesti Päällikölle oli jäänyt vähän huono maku suuhun minun suuremmasta hauesta, joten hän päätti saada vielä sen neljännen kirjon. Peratessani kalaa Ismo saikin neljännen kalan kiinni. Rauhallisen väsyttelyn jälkeen haavitsin kalan ja näin ollen molemmilla oli kiintiöt täynnä.

Reissu oli varsin onnistunut, sillä kalaa tuli ihan kohtalaisesti ja seura oli hyvää. Tapahtumat olisivat voineet jakautua vähän tasaisemmin tuolle kuuden tunnin rupeamalle, sillä välissä meinasi usko loppua. Seuraava reissu olisi mukava suunnata Karvioon, mutta kavereiden puheiden mukaan varsinkin viikonloppuisin on ollut kymmeniä ukkoja kosken rannoilla. Pitkien koulupäivien takia viikolla ei oikein ole mahdollisuutta lähteä kalalle, joten syksyinen Karvio saattaa jäädä käymättä. Rauhoituksen jälkeen suuntaan ainakin kotikoskelle ja ehkäpä tässä tulee vielä lampireissujakin heitettyä.

Lampikausi käyntiin

Kuuma kesä on vihdoin vaihtunut syksyksi, mutta rauhoitus puskee jo päälle. Itsellä, niinkuin varmasti monella muullakin on tänä kesänä jäänyt kalastelut täällä "Etelä-Suomessa" melko vähälle. Muutenkin kesä meni hyvin pitkälti töitä tehdessä ja nyt syksy menee taas koulun penkillä istuessa. Tänään kuitenkin starttasin lampikauden Heinäveden suunnalla.

Aamu alkoi loistavasti, kun muistihäiriö iski ja Heinäveden neste aukesikin vasta klo 10.00, allekirjoittaneen ollessa paikalla klo 8.00. Suuntasin kuitenkin lammelle ja soitin ilmoitustaululta löytyneeseen tiedustelunumeroon. Puhelimessa homma selveni sen verran, että sain aloittaa kalastuksen, kunhan käyn luvan heti nesteen auetessa. Siitä sitten autolle hakemaan tavarat ja tutkimaan lampea.

Pintakäyntejä näkyi heti jonkun verran ympäri lampea. Aloitin kalastuksen pienillä kuulapäillä, minkä jälkeen koitin hetken superpupaa. Ei nykyäkään, vaikka kalaa kuitenkin oli lammessa. Siirryin perinteisiin kirreperhoihin, eli liitsit siimaan. Montaa väriä uitin, mutta eipä niihinkään kalakontakteja tullut. Kymmeneltä kävin ajelemassa nesteeltä kuuden tunnin luvan, tilanteen ollessa 1-0 kalojen eduksi.

Nesteeltä palattuani uusin taktiikan kokonaan. Kalat eivät ottaneet pinnasta, joten varustelin pinkin liitsin pienellä mustikalla. Ensimmäinen rannansuuntainen heitto pieneen lahteen, todella hitaasti pohjia pitkin uittaen tuotti heti tulosta. Pieni kirjo päätyi muutaman ärhäkän spurtin jälkeen haaviin. Uutta heittoa perään ja kohta oli taas kala haavissa. Paikan hiljennyttyä kiersin lammen ja sain muutaman pienen kirjolohen. Palasin kuitenkin vielä ensimmäiselle paikalle ja sain lähes perättäisillä heitoilla kolme kalaa. Suurin osa kaloista tuntui olevan siinä pienessä lahdessa, aivan lumpeikon rajassa. Aina paikan hiljennyttyä join kahvit ja kohta oli taas kirjoja tyrkyllä. Kahdeksannen kalan kohdalla päätin, että kymmenes saa pappia ja siihen loppuu kalastus. Ei tarvinnut pitkään heitellä kun vapa taipui kymmenennen kerran ja pappi heilahti. Putsasin kalan perkuupaikalla ja lähdin ajelemaan kohti Varkautta.

Syksyn ensimmäinen reissu yllätti kyllä positiivisesti. Viime syksyn ainoalla reissulla en saanut kuin yhden kalan ja nyt kuitenkin 10. Todennäköisesti kuluvalla viikolla oli laitettu uutta kalaa, sillä pinkki liitsi oli ainut perho johon kalat ottivat. Kaikki kalat olivat myös samaa kaliiberia, eli sellaista 800g-1000g. Sääkin oli se niin sanottu paras kalasää, eli vettä tihuutti lähes koko ajan. Muutenkin lampi oli rauhallinen, sillä muita kalamiehiä ei minun aikanani ollut. Seuraava kirrereissu suuntautuu samalle lammelle, tai sitten vähän kauemmas Viitasaareen.

Tasottavia Karviosta

Juhannus vierähti Ismo Tolosen kanssa Nokista pommittaessa ja humalaisten teutarointia seuratessa. Reissu oli puitteiden ja seuran puolesta oikein onnistunut, mutta kalat kyllä loistivat poissaolollaan. En ala kyseisestä reissusta enempää kirjottelemaan, sillä verbaalisesti talentti Ismo on tiivistänyt reissun tapahtumat omaan blogiinsa.

Lauantaina tulikin sitten nukuttua kolmeen asti, sillä Nokisen reissulta kotiuduin siinä kuuden pintaan aamulla. Herättyäni oli perus pökkelö olo ja lauantai-ilta meni jumitellessa tietokoneen ääressä. Nokisen MP kummitteli mielessä ja kaverin torstaiset onnistumiset Karvion suunnalla herättelivät toivoa. Siitä se ajatus sitten lähtikin, eli mobiililupa puhelimeen ja aamulla neljän jälkeen ajamaan Karvioon.

Matka sujui ongelmitta, mitä nyt tulen liekin kohdalla oli uupunut bilettäjä sammunut istualteen keskelle maantietä. Onneksi liikennettä ei ollut ja pääsin väistämään vastaantulevien kaistan kautta. Jälkiviisautena paluumatkalla tuli mieleen, että olisin voinut hälyttää kaverille apua, kun aika vaarallisesti oli maantielle sammunut. Noh sille ei mahda enää mitään.

Saavuin paikan päälle vaille viisi ja ajoin sillan yli nähdäkseni joko on aamuvirkkuja koski täynnä. Ilokseni huomasin, että vain kivipakalla oli joku heittämässä virppaa. Mökkejen pihat ja leirintäalue oli kuitenkin autoja täynnä, eli odotettavissa oli perus Karvion taistelukalastusta. Päätin siis aloittaa kalastuksen nesteen puoleiselta niskalta, missä ei näkynyt ristin sielua.

Perhovalinta oli jotenkin koominen, eli ensimmäisenä siimaan päätyi conarilla varustettu, runkohäkilöity ja viimeisen päälle hifistelty liitsi. Joitakin pintakäyntejä näkyi niskan imussa sekä kauempana ulapalla. Muutaman heiton kerkesin tehdä, kun ensimmäisen kerran hyvän kokoinen taimen yritti niskan imussa vauhdilla pinnassa uivaan liitsiini. Kala ei enää toista kertaa ottanut, joten päätin vaihtaa perhon oliiviin liitsiin. Tässä välissä niskalle olikin jo ilmestynyt vene, joka onneksi lähti etsimään kaloja kaukaa ylhäältä. Oliivilla kerkesin hetken piiskata niskaa, kunnes pinnassa molahti ja liitsiä vietiin. Hetken taistelun jälkeen haaviin antautui +50cm istari. Kala sai vapautensa, sillä mukaani ei sattunut kylmälaukkua mihin olisin voinut kalan säilöä. Pommitin niskaa vielä jonkun aikaa samalla liitsillä, mutta ihmeempiä tapahtumia ei tullut.

Todettuani nesteen puolen niskan hiljaiseksi, rauhoituin hetkeksi kahvittelemaan, jonka jälkeen siirryin toiselle puolelle kivipakalle heittämään. Pakalta mukavan kokoinen taimen yritti iskeä juuri kuohuihin kiitävää liitsiä, mutta huti tuli, eikä kalaa sen koomin näkynyt. Suunnitelman muutos, lyijyä perukkeeseen ja larvaa/kuulapäätä kehiin. Aloitin larvastelun kivipakan alapuolisten kivien alta. Ei tarvinnut montaa roiskasua tehdä, kun vapa taipui. Ehdin jo pikku hiljaa päästä väsyttelyfiiliksiin, mutta kala irtosikin yllättäen. Jatkoin laskun loppuun saakka ja jätin kaksi kertaa lähes perättäisillä heitoilla kolmen perhon litkan pohjaan. Kyllä syletti sen verran, että larvastelu loppui samantien ja siirryin nesteen puolelle. Siellä tarjosin erilaisia liitsejä ja streamereita niskalle, mutta hiljaista piteli. Kalastajiakin alkoi kertymään ja ylävirralta puhaltava tuuli voimistui koko ajan. Tein myös nesteen puolella muutaman laskun larvastelemalla, mutta saaliina oli vain 4kpl 20cm taimenen poikia. Porukka lisääntyi lisääntymistään pikku hiljaa, eikä kaloista näkynyt merkkiäkään aamu- ja keskipäivän aikana.

Kahdentoista jälkeen päätin tarjoilla tinseliä kovan kosken kuohuihin. Pitkään ei tarvinnut nesteen puolella heittää, kun kuohuista hyökkäsi virran reunassa uitettuun isohkoon tinseliin taimen. Kala ei kuitenkaan osunut kunnolla ja siitä tärpistä jäi muistoksi sotkuinen tinseli. Kävin tarjoilemassa tinseliä myös niskan tuntumassa, kohdassa jossa veden pinta rikkoutuu. Siitä nappasikin ylävirtaan heitettyyn tinseliin noin 35cm taimen, joka luonnollisesti pääsi jatkamaan matkaansa. Jonkun aikaa vielä tämän jälkeen jaksoin kovassa tuulessa heittää ja vaihtaa perhoja, mutta tapahtumia en enää saanut. Koskelta lähdin pois siinä kahden maissa.

Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut reissu. Voisin sano että ehkä perhokalastusurani tapahtumarikkain koskireissu. Loppujen lopuksi porukkaakaan ei ollut ihan niin paljon kun Karviossa normaalisti. Luulenpa että illalla on voinut olla toisenlainen meininki. Jos tässä nyt ei tule etemmäs lähdettyä, niin ehkäpä tulevana viikonloppuna käyn Karviossa heittämässä yöreissun. Tämän kauden ensimmäisestä Karviokeissistä jäi nyt kuitenkin erittäin hyvä maku suuhun.

Kirreä Viitasaaresta

Myllysuvanto- ja joki

Työkiireiden ja opiskelijan normaalin rahattomuuden takia alkukesän kalareissut olivat jääneet perhokalastuksen osalta laittoman vähälle. Launataina 19.6 päätettiin kuitenkin kaverin kanssa ampaista aamulla anivarhain kirrejahtiin Viitasaaren suunnalle. Ensimmäistä kertaa oli tarkoitus kopasta kaksi kohdetta samalla reissulla. Ideana oli ensin suunnata kummallekin uuteen kohteeseen, eli Myllysuvantoon- ja joelle, josta sitten siirtyisimme illaksi kirkasvetiselle Korpilohen lammelle. Perjantaina soittelimme Korpilohen isäntäväelle ja keroimme heille suunnitelmistamme. Vastaanotto oli langan toisessa päässä tuttuun tapaan erinomainen.

Myllysuvannolle saavuimme aamulla kuuden maissa. Jonkun aikaa pyörimme suvannon ympäristössä etsimässä parkkipaikkaa, sillä tienvarsilla ei ollut oikein minkäänlaisia opasteita. Auto löysi kuitenkin paikkansa mms-talon tjsp. pihasta.

Pintakäyntejä katsellessa kahlurit ja muut varusteet löysivät tiensä hyvin nopeasti ukkojen päälle. Aloitimme kalastuksen suvannon keskivaiheilta, eikä minun tarvinnut pitkään liitsiä syytää, kun ensimmäinen kirjolohi pääsi tutustumaan didan syvään pussiin. Samoilta jalansijoilta sain vielä toisen kalan kaverin saadessa muutaman tärpin.

Kahvitauon jälkeen suuntasimme ylös Myllyjoelle. Joki oli tosiaankin hyvin puromainen kohde, juuri niinkuin paikan isäntä oli edellisenä päivänä puhelimessa kertonut. Joella emme kerenneet pitkään kalastaa, kun kaveri katkotti Sonikin SK4 keppinsä perhoa puusta repiessä. Noh onneksi molemmilla oli varakepit matkassa, eli kalastus pääsi jatkumaan normaalisti. Suuntasin ylemmäs jokea sillä välin kun kaveri meni hakemaan toista vapaa. Ylempänä pienellä niskalla sain tärpin ja luulin kalaa pieneksi taimeneksi. Lähempänä haavia tärppi paljastui kuitenkin pieneksi poranokaksi. Tullessani pois joelta huomasin rantavesissä muutaman pienehkön kirjolohen ruokailemassa pusikoista tippuvilla ötököillä, mutta laiskuuttani jätin ne huomioimatta.

Suvannolle saapuessani kaveri oli tullut laavulle vastaan ja kertoi saaneensa yhden kirjolohen ja karkuuttanut toisen. Hörpättiin taas kahvit ja haukattiin leivät, minkä jälkeen jatkamaan suvannon pommitusta, sillä siellä kalat olivat selvästikin aktiivisia. Pitäjillekkin alkoi kertyä porukkaa, sillä suvannon vieressä sijaitsevan kaupan pihassa oli alkamassa jonkinlaiset voimamieskilpailut. Sitä selostusta tuloksista ja suorituksista saatiin kuunnella muutama tunti.

Kalastettiin lähes koko päivä suvantoa yksiltä jalansijoilta, sillä mutainen pohja ja melko syvät rannat eivät soveltuneet kahlailuun kuin muutamassa kohdassa. Siitä kaveri tempoikin muutaman kalan minua enemmän ja karkuutti triplasti saman määrän väsytyksissä. Itsellänikin alkoi loppua kohden pudota kaloja kiitettäviä määriä. Väkäsettömät koukut ja todella pirteät kalat, jotka viettivät enemmän aikaa ilmassa kuin vedessä, saattoi olla yksi syy suuriin karkuutuslukuihin.

Vähän ennen siirtymistä Korpilohelle kävimme kokeilemassa suvannon yläosaa puusillan alapuolelta. Korkeammalla vedellä seisomallemme särkälle ei varmaankaan edes pääse kahlaamaan. Tästä paikasta saatiin ylivoimaisesti paras saalis koko reissulla. Meillä molemmilla oli muutamaankin otteeseen yhtä aikaa kalat kiinni ja lähes joka heitto tuotti rajuja tärppejä ja ilmalentoja. Sille särkälle päätimme kalastuksen lukemin 9-9 ja yhteiskarkuutukset hipoivat varmaan 30 rajaa. Tästä oli hyvä jatkaa Korpilohelle syömään ja pyytämään lisää kirjolohia.

Korpilohi

Eipä löydetty taaskaan ensimmäisellä kerralla perille. On se kumma kun aina pitää ajaa harhaan, vaikka olemme käyneet paikassa ennenkin. Noh perille päästyä käytiin maksamassa aamun Myllysuvanto&Joki, sekä tulevan lampikalastuksen luvat alta pois.

Ensimmäinen heitto kiveltä matalaa päätyä kohti ja heti tuntui tärppi. Tämä kirjopa olikin vähän vauraampi ja vihaisempi. Kala otti sekuntin murto-osassa kaikki siimat jaloista, vaikka yritin hidastaa menoa jarruttamalla siimasta. Tämän jälkeen vietiin hetki räikkää ja kala olikin jo lammen toisella puolella, suuren kallion alla. Siinä sitten samalla epäonnekseni huomasin, että kala oli vetänyt kiven ympäri ja sivutapsin perho jäänyt kiveen kiinni. Lopun voi jokainen arvata ihan itse... Tehtiin vuoron vaihto ja kaveri saikin heti keskikokoisen kirren haaviin asti. Harmillisesti aikaisempi tragedia sattui myöhemmin myös kaverilleni. Hän tarjosi #16 nymfiä jaloissa pyörivälle isomukselle. Kala vei ja kaveri vikisi, kunnes sivutapsi jäi hakoon/kiveen ja kala lähti omille teilleen.

"Paul Young"

Meille on muodostunut Korpilohen matalan päädyn kalastamisesta englantilaiselle onkimiehelle omistettu lirkkimistekniikka. Yleensä minä olen se joka epätoivon hetkillä käy ryteiköstä hakemassa kalat spottaa, dippaa ja haavita menetelmällä. En tiedä miten tämä englantilainen herrasmies liittyy juttuun, mutta siitä nyt vaan on tullut Paul Young-tyyli. Illasta sain matalasta päädystä kaksi kalaa kyseisellä tyylillä ja molemmat olivat vähän normaalia kilon pötköä suurempia. Varsinkin toinen näistä kaloista painui taas mieleen. Lähdin yksin sooloilemaan ja huomasin aivan päädyssä kuviokelluntaa harrastavan parikiloisen kalan. Heittotilaa ei paikassa ole edes sen vertaa, että perhon saisi pudotettua veteen. Mieleeni tuli jostain perhokalastuskirjasta lukemani tekniikka ampua perho vavalla kalan luokse. Tämähän siis tapahtuu niin, että koukun mutkasta otetaan sormilla pitävä ote ja vedetään perhosta sen verran, että vapa latautuu. Sitten päästetään irti jolloin perho singahtaa haluttuun kohteeseen. Tätä tyyliä soveltaen pamautin mustan runkohäkilöidyn liitsin kalan naaman eteen. Kala huomasi tarjouksen samantien ja nappasi sen suuhunsa. Kalan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun koukun ollessa suussa tempaisin vastaiskun oikein olan takaa. Kala oli niin hämillään, että sain vedettyä sen suorilta haaviin. Tämä kala jäi reissun viimeiseksi ja lähdimme sateen alkaessa yötä vasten joksus 23.00 aikaan ajamaan kohti Varkautta.

Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Myllysuvanto yllätti positiivisesti kalatapahtumien osalta. Muuten paikka oli kovin mutainen ja rehevöitynyt, mutta kun kalaa tuli niin tällä kertaa se ei harmittanut. Korpilohen lammella näkyi kovastikin kalaa pinnassa, mutta todella kova puuskittainen tuuli saattoi passivoida kaloja. Lammelta siis saimme yhteensä vain kolme kalaa. Eiköhän tässä kesän mittaan vielä ainakin yksi reissu tule tehtyä Viitasaaren suuntaan.

Enkat paukku

20. päivä kuluvaa kuuta tuli tehtyä päivittäinen reissu Pirtinvirralle kalaan. Virtaan oli joku päivä takaperin pumpattu 230 kiloo kirjoa ja niillä mässäily ei enää oikein kiinnostanut. Suuntasin alemmas rautatiesillalle, mistä perhovälinein on helpompi tavoittaa nousevaa taimenta. Tapani mukaan kotivirralle otin mukaan myös virvelin, jossa yleensä on varusteena punttiperho.

Jätin auton seuran majan edustalle ja välineitä viritellessä vaihdoin muutaman sanan erään jäsenen kanssa. Hän jo siinä vähän vihjaili, että ei taida perhon heitosta tulla tässä tuulessa mitään. Tuuli olikin erittäin navakka ja suunta suoraan naamaan heittopaikalta katsottuna. Myötäilin siinä itsekin hänen näkemystään, mutta uskoin silti saavani jotain aikaiseksi #9 gtfourilla ja lyhyehköllä IV ampparilla.

Pari sataa metriä kävelyä paikoille ja tinseliä siiman päähän. Tuuli oli todellakin aivan kauhea, mutta päätin silti aloittaa heittämisen perholla ja jätin virvelin penkalle. Muutaman heiton jälkeen tunsin "pohjatärpin", mikä kuitenkin loikan jälkeen osoittautui komeaksi kirkkaaksi taimeneksi. Tämän hypyn jälkeen kalaa ei pinnassa näkynyt, vaan se yritti vetää itseään pohjia myöten akanvirtaa pitkin ylös. Itse taas kävelin sivuun ja koitin saada kalan pois virrasta. Kun sain kalan irti pohjasta, se otti muutaman pienen spurtin ja loppujen lopuksi antautui melko pienellä vaivalla. Perinteisesti minulla ei tietenkään ollut haavia mukana, mutta onneksi kala oli väsytyksen jälkeen rauhallinen ja sain nostettua sen käsipelissä kuiville.

Kuukkelit pataan Konnukselta

Sääennuste näytti lauantaille lämmintä ja melko tuuletonta keliä, mikä enteili siis kalareissua. Olin melko aikaisin liikenteessä, sillä saavuin koskelle puolen yhdeksän kieppeillä. Aamu oli aika viileä, ilmeisesti ollut yöllä pakkasta, sillä hankien rippeet oli jäässä. Heitin rytkyt niskaan ja lompsin Koivu- ja Emäkosken väliseen saareen laavulle. Siinä virittelin toiseen vapaan pinturin ja toisen jätin laiskuuttani kasaamatta. Vajaan puolen tunnin ajomatka oli ottanut sen verran voimille, että hörppäsin kahvit ja vetäsin sämpylän naamariin, ennen kuin aloin hosumaan.

Suuntasin ensimmäisenä Emän niskalle nakkelemaan pinturia, vaikka pintakäyntejä ei näkynyt. Kolusin niskan melko tarkasti niiltä mitoilta mihin pisimmät kurotukset ylsivät. Emän niskalta suuntasin Koivukosken niskalle pinturoimaan. Kuten arvata saattaa, niin eipä tullut sieltäkään mitään tapahtumia. Oli siis aika hörppiä lisää kahvia ja odotella lämpötilan nousemista ja päivän valkenemista.

(Emäkosken niskaa. Kuva viime reissulta, nyt ei ollut enää lunta)

Kahvin jälkeen heitin uuden kierroksen pinturin kanssa, mutta turhaan. Sitten nips naps pinturitapsit veks ja paksumpaa tinselille. Tinseliä heitin Emän niskalla ja alaosassa ristiin rastiin, poikkivirtaan, ylävirtaan, viistättäen, vapaasti uittaen ja vauhtia antaen, mutta ei mitään. Sama rumba jatkui myös Koivukosken niskalla, mutta tulos oli pyöreä nolla.

Aurinko alkoi kevyesti paistelemaan pilviharson takaa, mutta sekään ei tuntunut juuri korreja aktivoivan, kaloista puhumattakaan. Muutama korri eksyi virtaan, joten aloin taas nakkelemaan pinturia, vaikka tuikkeja ei vieläkään näkynyt.

Kellon lähennellessä puolta päivää, tuntui omassa vatsassa ravinnon tarve kasvavan. Nälkäisenä katselin retkikirvestäni, jonka olin lyönyt puuliteristä löytyvään 50cm halkaisijaltaan olevaan pölliin. On todella hyvä että nuotiopaikalla on polttopuita, mutta olisi myös ihan mukava jos sieltä löytyisi moottorisaha pilkkomista varten... Puolen tunnin hikisen hakkaamisen jälkeen olin saanut kuorittua pöllin reunoista lastuja sen verran, että saisin makkaratulet tehtyä. Varmistin onnistumisen keräämällä kuivia oksia nuotioon ja sipeltämällä kokonaisen sanomalehden sekaan. Eipä mennyt aikaakaan kun risukasa loimusi ja makkara paistui tikun nokassa. Oli aika korkata Koff.

Syöpöttelyn jälkeen aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mutta kaloja ei vaan näkynyt. Korrejen määräkin oli kahden käden sormilla laskettavissa. Vielä nuotiolla istuessani saapui kalamies Emän niskalle heittämään jotain mustekalajigiä. Toinen kaveri tuli perässä ilman vehkeitä, ilmeisesti kannustamaan tai muuten vaan hengaamaan. Muutama sana vaihdettiin ja ukot lähtivät poijjes, eli ei heistäkään ollut minulle pidemmäksi aikaa seuraa.

Hetki jigimiehen lähdön jälkeen istuessani nuotiopaikalla kahvittelemassa, saapui Juso isänsä kanssa paikalle. Ilmeisesti tulivat vaan kurkkaamaan tilanteen, sillä olivat matkalla toiselle puolelle Pirttikoskelle. Pitkä tovi siinä höpöteltiin niitä näitä Konnuksesta ja muistakin kalapaikoista, kunnes heidän rohkaisemana lähdin heittämään hetkeksi streameria Emän alaosalle. Siinä samalla hekin jatkoivat matkaansa kireitä siimoja toivotellen.

Emällä nakellessani streameria, huomasin kaksi tuikkia niskalla, mutta molemmat lähes keskellä. Ei siis mitään mahdollisuutta tarjota perhoa niille kaloille. Siinäpä sitten hyväksyin kylmän tosi asian: Munat Pataan ja eikun kottiin.

Kyllä tämä tästä

Kyllä tässä alkaa jo pikku hiljaa usko menemään, kun lunta sataa joka päivä senttitolkulla. Onneksi leutojen kelejen myötä on päässyt vähän heittoa herättelemään ja uusia välineitä kokeilemaan. Tuli sitten kuitenkin ostettua vielä jotain uutta, vaikka itselleni lupailin etten mitään enää osta. Noh tarpeeseen kyllä ostin SA:n Wet Cel IV uppoampparin. Sitä kävin jo testaamassakin ja on kyllä aika räväkkä naru lentämään. Hiihtolomakin olisi ensi viikolla, joten toivotaan lauhaa, ettei tarvitse koko lomaa sisällä kykkiä. Onneksi tähän harrastukseen liittyy myös perhon sidonta, niin ei mene sisällä vietetty aikakaan kokonaan hukkaan.

Scierra Ferox takuu

Kävin muutama kuukausi sitten viemässä Rialinnaan takuuseen aloituspakettini vavan. Eilen sain kuulla ilouutiset, kun Rialinnasta soitettiin. Ei kuulemma Feroxia enää ollut, joten tilalle tuli Scierran Matuka #6 9ft. Mielestäni paljon siistimpi ulko asultaan ja varsinkin kelakiinnike toteutettu paljon paremmin (Ferox meni takuuseen juurikin kelakiinnikkeen takia).


Antron kammosta eroon

Tämä kammo juontaa juurensa 2009 keväälle, kun tekemäni puppelipäät eivät kestäneet kalastusta. Päiden antron venyi ja klimppiintyi aivan totaalisesti, eikä sitä oikein saanut enää muotoonsa. Sen jälkeen jätin puppelipäät kokonaan tekemättä, koska pidin antronia huonona materiaalina. Nyt kuitenkin rohkaisin itseni ja tilasin kanizonkereiden ohella Mistpoolista myös antronia. Yllätyksekseni huomasin, että kyseinen tavara oli todella karheaa ja "harvaa." Ilmeisesti tätäkin materiaalia on eri karheusluokissa, kun omani on pehmeää ja hentoa. Tuosta uudesta antronista teen mielelläni streamereihin päät ja jätän vanhat antronit runkoduppingeiksi, johon ne mielestäni soveltuvat erittäin hyvin.

Sidontaa ja uusia vehkeitä

Vuosi on vaihtunut ja ensimmäinen perhokalastuskauteni on takana päin. Nyt vaan odotellaan tulevaa kautta välineitä päivitellen ja perhoja sitoen. Välinepäivityksistä sen verran, että loppu syksystä ostin hauen järvikalastukseen ja suuremmille koskille #7/8 10' Flextec XRD44. Nyt hiljattain bongasin Rialinnasta vapaan Loop Multi 6-9 kelan ja Loop Custom II ampparin. Toivottavasti nämä pelaavat hyvin yhteen ja pääsen keväällä testaamaan vapaa ampparin pätkimisen merkeissä. Muita välinehankintoja ei näillä näkymin ole tulossa tälle talvelle.

Perhojen sidonta alkoi välittömästi, kun kalalle ei enää kyennyt. Alussa oli havaittavissa pientä materiaalivajetta, mutta onneksi Mistpoolista löytyi kaikki tarvittava, paitsi streamerkoukut. Sidontakin kehittyi kesän aikana niin paljon, että lähes kaikki vanhat sätökset joutuivat armotta roskakoriin. Kaikki piti siis aloittaa puhtaalta pöydältä.

Nymfejä ja pupia valmistuu

Sidonta alkoi nymfejen ja pupien parissa. Menneenä kesänä nymfeistä jänökuula/kuulapäänymfi/GRHE, miksi kukakin haluaa sanoa, toimi itselläni ihan hyvin. Ajattelin siis panostaa tämän perhon erilaisiin muunnoksiin ja myös niihin jo toimiviksi todettuihin malleihin. Sidoin myös muutamaa väriä keveitä kuulattomia nymfejä esim. pinturin alle roikotettavaksi. Pupia sidoin myöskin vain muutamaa eri mallia, eri kokoisina ja värisinä. Suurin osa pupista on tarkoitettu pintakalastukseen, mutta myös muutama "pohjan läheinen" kuulallinen malli löytyy. Veli Autin VA pupa toimi kerran Korpilohella, kun mitkään muut perhot eivät kelvanneet. Sen johdosta niitä löytyy rasiasta 10, 12 ja 14 koissa.




Larvojen väkertämistä

Henkilökohtaisesti en todellakaan pidä larvojen sitomisesta. Lykkäsin niiden sitomista koko ajan myöhemmälle, kunnes näin joululoman viimeisinä päivinä sain itseäni niskasta kiinni. Sain viikonlopun aikana sidottua kymmentä eri mallia, jokaista viisi kappaletta 10 koossa. Tarkoituksena olisi vielä sitoa samoja perhoja viisi kappaletta jokaista 12 koossa. Uskoisin että siinä alkaisi sitten olemaan tarpeeksi pohjaan kylvämistä larvojen osalta.

Liitsejä aloiteltu

Ei vielä viime kesänä auennut minulle mustan liitsin/liitsin taika. Sai hyvinkin paljon peliaikaa, mutta ei tuottanut tulosta. Sidoin siitä huolimatta rasiallisen liitsejä coneheadilla ja runkohäkilällä. Omasta mielestä tuli ihan mukavan oloisia turrikoita. Liitsejä olisi vielä tarkoitus sitoa jonkun verran, ihan siltä varalta jos ne vaikka alkaakin toimimaan.


Streamerit odottaa

Streamereita en ole vielä varsinaisesti päässyt sitomaan, koska ei ole ollut koukkuja. Freditille on kyllä pistetty massiivinen koukkutilaus vetämään. Muutaman mallin sain kuitenkin hahmoteltua viime talvelta jääneisiin koukkuihin. Streamerilinjalla sidon todennäköisesti muutamat tinselit ja surffit jo nyt sidottujen mallien lisäksi. Kovin montaa erilaista streameria en aio sitoa, kun olen aika huono niitä käyttämään.


Pintureita?

Jossain välissä sidottava muutama Goddard Caddis ja CDC Sedge. Siinäpä ne :)