tiistai 18. lokakuuta 2011

Porsaita Palokista

Taas on meinannut ote tähän bloggaamiseen lipsua, sillä reissuja on tullut tehtyä, mutta tänne ei ole ilmestynyt mitään.

Reippaan kolmen viikon takaisesta Karvion reissusta ei juuri jälkipolville jäänyt kerrottavaa, eli MP napsahti kovasta yrityksestä huolimatta. Heti perään suuntana oli Palokki, josta sainkin aamulla reilun 2kg kirjon, mutta sen jälkeen täysin mykkää. Samana päivänä lampiin kipattiin tuoretta kalaa, mutta niistä en onnistunut saamaan kuin näköhavaintoja. Komeita porsaita kyllä oli ainakin sen erän kalat!

Tälle päivälle oli suunnitteilla pienellä seuran porukalla reissu Karvioon, mutta se meni vähän reisille. Olin kuitenkin orientoitunut lähtemään kalalle, joten maanantai-iltana lyötiin Iken kanssa Palokin reissu lukkoon. Noh lukkoon ja lukkoon, työssä käyvä perheellinen mies on reissusta varma vasta kun se on tehty.

Itse saavuin lammelle puolilta päivin ja vaihdoin luvan oston yhteydessä kuulumiset lammen pitäjän kanssa. Viikonloppuna oli ollut porukkaa kuin pipoa ja kalaa oli noussut hyvin kaikenlaisilla välineillä. Mies osasi myös kertoa, että joku oli saanut pienemmästä lammesta perholla ~ 3kg kirjon.


Kalastus alkoi pieneen lampeen laskevan joen alapuolelta, mistä olin viime reissulla saanut ainokaisen kalani. Kolusin paikan kahdella setillä, joista ensimmäisessä oli pikkuperhot ja toisessa liitsit. Hiljaista piteli. Tästä suunta isomman lammen vastarannalle ja toista joen alustaa koluamaan. Vartin verran kerkesin heittelemään, kun olin tuntevinani upotuksen jälkeisessä vedossa tärpin tapaisen tömpsäyksen. Tein uiton loppuun ja heitin samaan paikkaan uudestaan. Hetken upotus, muutama veto ja eikun kala kiinni. Kala otti pari kovaa spurttia syvyyksiin, joiden jälkeen haavi kutsui. Haavittaessani kalaa huomasin hopeisen ranskattaren kurvanneen vastarannalle, joten verestin kalan ja lähdin siirtymään pienelle lammelle.



Autolle päästyäni otin kupin kahvia ja katselin Ismon tekemistä puusillan kupeessa. Seuraavaksi sitä jo punnittiinkin saamaani kalaa ja puntari näytti kunnioitettavaa 2.7 kg painoa. Itse arvioin kalan huomattavasti pienemmäksi, mutta enempi parempi ainakin tässä tapauksessa.

Tuuli oli puuskaista ja pyörivää, mutta eipä annettu sen lannistaa, vaan heitettiin ahkerasti molempia lampia. Kaloja vaan ei tuntunut enää löytyvän ja Ikekin kylvi perhoja pohjaan kuin Viannalla konsanaan. Juuri ennen viimeisen paikan kopaisua Ismo jätti liitsit pohjaan ja pyysi minun settiä hetkeksi käyttöön. Sehän vaan passasi ja siirryttiin sillan kupeeseen testailemaan minun kokoonpanoa. Minä ihmettelin vieressä, kun mestari arvioi setin toimivuutta ja yritti saada kotiväelle todistusaineistoa reissusta. Yks kaks naaman edessä möyrähti oikein kunnolla ja samantien Ike käskytti liitsejä kalan suuntaan. Kala hyväksyi tarjouksen heti ja hetken päästä koukkasin mötkön haviin. Se oli liki 2.8 kg työvoitto aivan kalastuksen lopussa!

lauantai 17. syyskuuta 2011

Pudotus maan pinnalle

Nimittäin kalastuksen suhteen. Tehtiin syksyn toinen reissu Ismon kanssa lammelle ja vaikeaa oli. Saavuttiin paikalle samaan aikaan ja tarkoitus oli laitella setit kasaan ja aloittaa kalastus. Noh siinähän kävi niin, että minä virittelin perhoja ja perukkeita, kun Ike jo tykitti lampea. Oli pirulainen kasannut vavan perhoineen jo kotona ja kuljettanut täyspitkänä farmari mallin Renussa. Ilmeisesti jotain pientä oli vielä hampaankolossa viime reissusta, kun piti nyt minut jättää rannalle ruikuttamaan :)



Koluttiin lampea ahkerasti useamman tunnin ajan, mutta kalatapahtumia ei tullut kummallekkaan. Muutamia pintakäyntejä näkyi, mutta suurin osa niistäkin oli keskellä lampea, heittomatkan kantamattomissa. Uiteltiin perhoja vähän kaikissa syvyyksissä hitaasti ja nopeasti, mutta ei niin ei. Itselläni oli mukana vain liitsejä, mutta taisipa Ipi tarjoilla myös pieniä kuulapäitä indikaattorilla ja ilman. Niihinkään ei kuitenkaan kirjolohi haksahtanut.

Kovasta yrityksestä huolimatta viiden tunnin kalastuksen saldona molemmilla nolla kalaa, eikä edes yhtään tärppiä. Kaksi kalaa nähtiin lammesta saatavan, ensimmäinen tahnalla ja toinen erään pariskunnan toimesta lätkällä. Noista kaloista huolimatta lampi oli todella hiljainen, vaikka muutama viikko sitten kalaa tuli kuin kasvatusaltaasta konsanaan. Tulipa kuitenkin taas todettua se, että kalastuksessa kaikki on mahdollista. Toisena päivänä onnistuu ja toisena ei, vaikka kuinka yrittäisi.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Lampeilemassa


Sunnuntaiksi oli sovittu Tolosen Ismon kanssa lampi reissu Heinävedelle. Puolen yhdentoista maissa allekirjoittaneella kastui siimat ja hetkeä myöhemmin myös haavi. Ensimmäinen kala oli hotkaissut chartreusen liitsin niin syvälle, että vain oranssi kuula pilkotti kurkkutorvesta. Verestyksen ja kirurgisten operaatioiden jälkeen jatkoin kalastusta samoilta paikoilta ja sainkin hetken päästä toisen kalan, joka pääsi takaisin uimaan. Saatuani muutaman kalan heti alkuun, oli hyvä hetki hörpätä termarikahvit munkin kera. Hetken kerkesin vielä heittää ennen Karttulan miehen saapumista ja tuloksena oli muutama tärppi.

Ismokin tuntui aika nopeasti löytävän kaloja kolmen liitsin litkallaan, mutta aika heikosti nuo lammen veijarit tarttuivat pyytöihin. Itse sain vielä napattua muutaman kalan, ennen kuin Ismolla tuntui olevan kala kunnolla kiinni. Ismon pussittaessa kalaa, minä keskityin tallentamaan tapahtumaa ja onnistumisen riemua kameralle.


Aika meni suht nopeasti ja minulla kävi kaloja tasaiseen tahtiin haavissa, mutta toista oli Ikellä. Perhot meillä oli hyvin samantapaisia kirkkaita liitsejä/blobeja, mutta silti minun tarjoilut tuntuivat kiinnostavan kaloja enemmän. Ismo sai kyllä hyvän kasan tärppejä ja yhden kalan karkuutti harmillisesti aivan haavin reunalta.

Kolmen tietämillä lampi hiljeni omalta osaltani täysin, mutta vastapeluri tuntui kuitenkin saavan tärpin jos toisenkin. Ilta kuutta lähestyttäessä oma touhuaminen alkoi taas tuottamaan tulosta ja sainkin yhden kalan haaviin. Varovasti kysäisin hiukan epäonniselta Ikeltä, että kelpaako kala, kun itselleni riittää kyllä kaksi ruokakalaa. Näin päätyi se kirjolohi Karttulaan menevään kyytiin. Heti perään sain toisen kalan kiinni, joka ei ollutkaan ihan niin helppo tapaus. Kala veti kovaa kyytiä keskelle lampea, vaikka yritin kädelläkin jarrutella. Eväkäs kävi muutaman kerran kauempana pinnassa ja toivotti hyvät illan jatkot.

Heitimme vielä juuri ennen lähtöä muutaman heiton kodan rannassa, mistä onnistuinkin tartuttamaan kalan. Todella kovan taistelun ja äkäisten spurttejen jälkeen kala kuitenkin löysi tiensä haaviin ja päätyi samaan kyytiin kuin edellinen. Tässä vaiheessa itselläni tuli neljän kalan kiintiö täyteen, joten katselin hetken aikaa Tolosen heittämistä, minkä jälkeen lähdettiin samaa matkaa autoille.

Kaiken kaikkiaan tuli käytettyä 11 kalaa haavissa ja neljä tai viisi karkuutin, eli oikein mukava reissu oli. Muutamilla kaloilla oli kova taistelutahto ja ne tarjosivatkin mitä oivallisinta kalastusta komeine loikkineen ja syöksyineen. Reissusta jäi kuitenkin mietityttämään kalojen epätasainen jakautuminen kahden kalastajan kesken. Normaalisti meille molemmille on tullut aikalailla yhtä paljon tapahtumia. Tosin muistanpa keväältä reissun, kun itse en tainnut saada edes tärppiä ja Karttulan miehellä oli kylmälaukussa neljä kalaa.


perjantai 2. syyskuuta 2011

Valoa tunnelin päässä




Vaikka tunneli ei ollutkaan kovin pitkä, niin reilu kaksi viikkoa lähes päivittäistä tyhjän pyytämistä alkoi jo mietityttämään. Tämä kahden viikon periodi sisälsi kuitenkin aika paljon aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ilman sadetta, joten kalantulo oli seuran koskella varsinkin perhomiesten osalta aika nihkeää. Tältä kesältä itselleni on jäänyt käsitys, että mitä tuhruisempi keli, sen paremmin kalat ovat otillaan. Ko. kelille luulen myös löytäneeni melko tehokkaan perhon aikaisempien isomusten perusteella. Toisaalta taas mielessä pyörii kysymys: Onko perholla mitään merkitystä, kun se uitetaan otillaan olevan kalan eteen?

Eilen kävin aamulla aikaisin koskella. Sää oli todella synkkä ja pilvet päästivät välillä pieniä kuuroja vettä. Automaatiluukun ollessa kiinni, tiesin pärjääväni taas perinteisessä kumisaapas varustuksessa. Ensimmäisenä kalastamani suuren kiven takunen ja nielu eivät tuottaneet tulosta. Tein laskun särkällä ja aivan särkän päästä iski taimen luottoperhoon. Tälli oli todella kova, sillä annoin perholle vauhtia ja kala otti juuri vetovaiheessa. Taimaani otti rajun tärpin jälkeen syöksyn alavirtaan, minkä jälkeen aloin vetämään kalaa särkkää kohti. Kala tuli helpon oloisesti pohjassa juroen särkän kupeeseen lähes haavitsemis etäisyydelle. Tästä kuitenkin alkoivat ongelmat, sillä en saanut kalaa millään tarpeeksi lähelle itseäni. Talutin pötköä aina jonkun matkaa ylöspäin matalalla särkällä ja yritin päästä haavimaan, mutta aina kala käänsi kyljen virtaa vasten ja painui alas. Kala ei noussut millään pintaan, vaan juroi tiukasti leuka pohjassa kookkailla evillään jarruttaen virtaa vasten. Laittoman pitkän uudelleen ja uudelleen taluttelun jälkeen kala nousi pintaan ja sain sen haaviin. Kalalla oli pituutta 54cm, mutta painoa oli ainakin 2 kg, sen verran tukeva oli tämä porsas. Kertakaikkiaan todella upea kala ja pääsi tietenkin takaisin uimasille.


Tänään suuntasin taas aamulla kuuden jälkeen koskelle. Keli oli jälleen pilvinen ja utuinen, joten odotukset olivat korkealla. Koskelle päästyäni huomasin, että tehtaalla ovat eilisten sateiden takia raottaneet automaattiluukkua. Nyt ei siis nokialaisissa päässyt toiselle pelipaikalla, joten tein nopean kopaisun laiturilta kiven taakse ja nieluun, mutta kaloja ei perhooni haksahtanut.

Päivällä lähdin tekemään toisen reissun vaille yksi. Sää oli vähän kirkastunut, joten pyöräytin nopeasti ennen lähtöä vihreän "lohiperhon" puna-mustan ottipelin pohjalta. Käytännössä siis korvasin vain punaiset osat vihreällä/chartreusella ja lopputulos näytti oikein hyvältä. Koskelle lompsin tällä kertaa tennareissa, kun laiskuuttani en ole jaksanut paikata kahluuhousuja. Vuoto on tosin aika pieni ja sijaitsee kantapäässä.

Virittelin juuri penkistä tulleen perhon siimaan ja aloin ronkkimaan kiven takusta. Hiljaista piteli ja siirryin heittämään nielua. Ensimmäinen heitto ja vauhdikas uitto poikkivirtaan tuotti tulosta. Suurehko pyrstö pamahti vedenpintaan ja perhoa vietiin. Kala ampaisi alas koskeen ja vavassa tuntui kovaa ravistelua. Hetken syöksyilyn jälkeen sain kalan lähemmäs, jolloin se jäi juromaan nielun alle erääseen kosken monttuun. Yritin varovasti nostaa kalaa montusta matalampaan, mutta vavan taivuttelu ei juuri vaikuttanut kalan liikkeisiin. Pian kala kuitenkin päätti tulla katsomaan, kuka vapaa oikein pitelee ja sain ensimmäisen kunnollisen näköhavainnon kalaan. Tässä vaiheessa piti hetki ihmetellä, että miten hemmetissä saan kalan lyhytvartiseen haaviin nappaskengät jalassa, kun laiturista veteen on kuitenkin pitkälle toista metriä. Noh saatuani kalan laiturin päähän laskeuduin päättäväisesti vedenalaisen kiven päälle ja nappasin kalan haaviin. Tässä vaiheessa ei paljoa harmittanut, vaikka kenkä kastuikin läpikotaisin. Töytyytin kalan nopeasti rantaan ja laskin haavin veteen. Perhon irroituksen jälkeen mittaus haavissa ja muutama kuva, minkä jälkeen tämäkin kala pääsi valmistautumaan tuleviin kutupuuhiin. Mittanauha näytti kalalle pituutta mukavat 60cm.


Hetken vielä kalastelin tämän jälkeen, mutta yllättäen sama paikka ei enää tuottanut tulosta. Sen verran kerkesin sähläämään, että pudotin streamerirasian laiturin reunan kautta koskeen ja 1/3 perhoista lenti kolauksessa jontkaan. Onnistuin kuitenkin pelastamaan rasian hyppäämällä itse perään reisisyvyiseen veteen. Housut ja molemmat kengät täysin märkinä oli aika suunnata kotiin kuivattelemaan vaatteita. Pieni kömmähdys ei juuri harmittanut, sillä olinhan kuitenkin käyttänyt haavissa komean taimenen.


perjantai 19. elokuuta 2011

Elämäni reissu


Tämä kesä on ollut tutulla koskella erittäin harvinainen, sillä vettä on juoksutettu runsaasti keskellä kesää. Syynä juoksutuksiin on Stora Enson voimakanavan remontti, eli yläpuolen veden pintaa joudutaan pitämään sopivana kosken padon avulla. Tämä tietysti kelpaa meille, sillä koskeen on alkanut ilmestymään hyvin kaloja pitkän juoksutuksen ansiosta.

Lähdin keskiviikkona 17.8 jokapäiväiselle reissulle koskelle. Automaattiluukku oli laitettu kiinni, joten tiesin pääseväni pelipaikoille nokialaisissa. Kaveri oli muutama päivä sitten vinkannut puna-mustaa perhoa ja sellainen tarttuikin lohiperhorasiasta matkaan. Paikan päällä virittelin 0.30 tapsin ja jatkoksi lisäsin lyhytvartisen #6 puna-mustan kaksihaaran. Vapana minulla oli mukana oma all-rounderini #5 9' gt four. Aloin ronkkimaan laiturin edessä sijaitsevan kiven kuvetta, sillä noin viikko sitten perhoni olivat kiinnittäneet tömäkän taimenen huomion, mutta kala ei vaan halunnut ottaa mihinkään. Muutama heitto ja kala nousi jälleen syvyyksistä todella laiskasti perhon taakse. Vedin perhoa hieman tunnustellakseni, hyväksyikö taimen pyynnön. Mitään ei tuntunut, mutta kala edelleen pyöri perhoni lähettyvillä. Vetäsin vavalla uudestaan ja kala oli kiinni ilman minkäänlaista tärppiä. Laiskasta otista seurasi rento väsytys. Kala pudottautui koskea halkovan kivipakan alapuolelle, mistä sain sen melkein heti haaviin. Mittasin kalan vavalla ja sain tulokseksi noin 60cm. Kala oli imassut perhon todella syvälle, mutta sain sen varovasti pois ja pystyin vapauttamaan kalan.


Pidin tämän jälkeen pienen tauon ja jatkoin kalastamista kosken suuntaisella 20-30 metriä pitkällä särkällä. Juuri laskun loputtua huomasin, että perho on ollut poikittain. Laskua tehdessäni rantaan oli ilmestynyt toinen seuralainen, joka viritteli vehkeitään. Oikaisin perhon ja päätin heittää vielä parhaalle paikalle muutaman heiton, nyt kun pyytökin oli kunnossa. Toinen heitto aktiivisella uitolla ja kiven takaa räsähti aivan pinnassa uivaan perhoon komea kala. Huomasin heti, että kala on parempi kuin edellinen. Kävelin kalaa vastaan särkällä ja huusin kaveria haavitsemaan, sillä paikalla ei ollut miedompaa virtaa, johon olisin voinut kalan uittaa. Hetken kamppailun jälkeen kaveri sai kalan haaviin ja vapamittaus näytti kalalle noin 64cm pituutta.


Lyhyen rupattelun jälkeen päästin kaverin heittämään särkkää ja itse jäin istuskelemaan laiturille. Fiilis oli loistava, sillä olin juuri käyttänyt haavissa kaksi todella upeaa taimenta. Hetken fiilistelyjen jälkeen päätin vielä kokeilla kiven ympärystä, josta sain ensimmäisen kalan. Muutamat heitot eivät tuottaneet tulosta, joten kopaisin kivipakan yläpuolelle jäävää syvää nielua, sillä siitä on vuosien varrella tartutettu monta todella isoa taimenta. Perho tuli nieluun poikittain ja pinnassa kävi roiskaus. Nostin vavan nopeasti pystyyn ja tunsin, että siiman päässä jytkii edellisiä taimenia parempi kala. Huusin nauraen kaverille, että "taas on hyvä kala, ei tämä ole enää mahdollista." Kala painuikin samantien kivipakan alle särkän kupeeseen ja itse kävelin laituria pitkin hiukan kalan yläpuolelle. Tässä vaiheessa tajusin, että kala on reilusti isompi kuin aikaisemmat taimenet, sillä vapani oli aivan luokilla, mutta kala ei liikkunut mihinkään. Kaveri tuli hakemaan minulta haavin ja siirtyi kalan lähettyville haavimista varten. Minä pidin vain vavasta kiinni ja odotin, että kala tekee jotain. Kala nousikin vähän pinnempaan ja huomasimme, että nyt on todella iso taimen kiinni, eikä tätä ihan hetkessä ylös oteta. Kala juroi samassa montussa noin 10 minuuttia, minkä jälkeen se lähti liikekannalle. Kala otti viistottain koskeen 20m syöksyn, minkä aikana kerkesin jo pelätä pahinta, sillä kelallani oli vain noin 20 metriä pohjasiimaa. Hyppäsin kumppareissani laiturilta alas, jotta pääsen kalan perään särkkää pitkin. Kala kuitenkin pysähtyi ja sain kammettua kalan takaisin särkän kupeeseen. Tällä spotilla odoteltiinkin sitten toiset 10 minuuttia vavasta tiukasti pidellen. Välillä kala nousi särkän kuvetta matalampaan, mutta painui samantien takaisin syvään. Kaveri yrittikin muutaman kerran varovasti haavita valtavaa kalaa, mutta didan haavini havas oli niin tiheä, että veden vastus esti yritykset niin syvässä vedessä. Kala oli siis haavimista varten saatava särkän päälle matalaan veteen.

Hetken kuluttua kala oli valunut aivan särkän päähän ja aina kun yritin varovasti hinata kalaa lähemmäs, se alkoi vääntämään takaisin. Matkalla oli muutama vaarallinen tilanne, kun kala ryntäsi kohti kaveriani, joka oli lähietäisyydellä valmiina haavittamaan kalaa. Särkän päässä yritimme muutamaan otteeseen pussittaa kalan, mutta parhaaksi yritykseksi jäi, kun kala kävi puoliksi haavissa. Jättiläinen oli todellakin hyvin kiinni, koska ei irronnut epäonnistuneissa haavituksissa. Kala pyörähti myös vaarallisesti pohjaheinissä, vaikka yritin kovasti estellä.

Puolen tunnin kohdalla kala alkoi vihdoin väsyä ja sain vedettyä sen matalaan veteen, josta kaveri nopeasti koukkasi kalan haaviin. Helpotuksen tunne valtasi minut ja pystyin vihdoin laskemaan irti vavasta. Tämä kala oli todellakin uusi ennätys minulle ja päätyi tällä kertaa ruokapöytään. Rannassa vaaka osoitti kalalle 4.6kg painoa ja mitta näytti 73cm. Aivan mahtava TAIMEN!


Tällaista reissua ei varmaan enää ikinä osu kohdalle ainakaan Suomen vesillä. Näin lopuksi täytyy vielä kiittää suuresti kalakaverin läsnäoloa, sillä en ikinä olisi saanut kalaa yksin ylös!


perjantai 15. heinäkuuta 2011

Suurella joella

3.7 sunnuntaina oli vihdoin aika lähteä ensimmäistä kertaa Suomen Lappiin! Suuntana meillä oli kuuluisa lohijoki Teno, jonne saavuimme sunnuntai-iltana noin 21.30. Majoituimme seuran mökillä, missä en siis itse ollut käynyt vielä kertaakaan. Harmi, sillä mökki oli loistavassa kunnosssa ja varustelu todella hyvä. Ensimmäinen ilta meni joen rannalla istuskellessa ja saunoessa pitkän ajomatkan väsymykset pois.

Maanantaina oli tarkoitus nukkua pitkään, mutta eihän siitä tullut mitään. Aamupäivällä käytiin kirkonkylältä muutamat luvat desinfiointitodistuksineen ja vähän leipää ym. evästä. Iltapäivällä kierreltiin Tenon rantoja mökin ympäristössä ja viriteltiin välineet iltaa varten valmiiksi.

Viikkorauhoitus loppui maanantaina klo. 19.00, jolloin aloitimme kalastuksen Kuoppilasjoen alta. Ensimmäiset tunnit saimme kalastaa kahdestaan ja kaverilla olikin yksi kalatapahtuma titin kanssa, mutta se jäi tärpiksi ja roiskaukseksi. Kalastimme Kuoppilasjoen alla kaksi lupaa aika vähillä unilla, mutta tapahtumia ei tullut enempää, vaikka kaloja näkyi välillä paljonkin ilmassa. Meidän aikana Kuoppilasjoen alta saatiin muutama titti muiden lohiukkojen toimesta.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä suuntasimme Utsjoelle ja se oli minun osaltani reissun paras aamuyö. Sain ensimmäisellä ja toisella laskulla eurotitit ja tunti näiden jälkeen paremman 2380g titin. Kaveri sai sinä yönä yhden titin Utsjoesta. Pienemmät kalat sain yksikätisellä ja isomman kaksikätisellä. Vaikka kalat olivatkin melko pieniä, niin ensimmäiset lohet on aina ensimmäisiä ja tunne oli mahtava.

Kalastimme Utsjoella vielä torstain ja perjantain välisen yön. Kaveri sai yhden eurotitin ja minä kokemusta. Perjantaina iltapäivällä kävimme hotellin alapuolella koittamassa harjusta ja sitähän tuli. Viikossa ei hirveästi kerkeä, joten harjuksen onginta oli vain nopea muutaman tunnin pisto. Kerkesin siinä ajassa kuitenkin koukuttamaan parikymmentä harria, joista suurimmat oli noin 42cm kaloja. Yksi parempi kala oli hetken caddiksessa kiinni, mutta ei valitettavasti pysynyt.

Perjantain ja lauantain välinen yö kalastettiin vielä Utsjoella ja kaveri sai jälleen yhden eurotitin. Lauantai päivä nukuttiin ja iltapäivällä siivottiin mökki ja pakattiin tavarat. Haikein mielin starttasimme auton lauantaina klo. 20.30 kohti etelää. Miehet palasivat Varkauteen sunnuntaina aamulla klo. 08.30, mutta kyllä se vaan niin on, että sielut jäivät pohjoseen.

Kaiken kaikkiaan aivan loistava reissu. Toivottavasti ensi kesänä saan järjestettyä kesätyökuviot niin, että pääsen ainakin viikoksi reissuun pohjoseen!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Tilannepäivitys

Talvi alkaa hiljalleen olemaan takana ja kausi 2011 on omalta osaltani startattu jo useampaan otteeseen. Blogi on elänyt hiljaiseloa talven ajan, kun en millään ole jaksanut koulutöiden ohella naputella uusia tekstejä. Nyt kuitenkin olisi taas tarkoitus alkaa kirjoittelemaan reissurapsoja tänne. En usko että jokaisesta mp-reissusta tulen tekstejä kirjoittamaan, mutta ehkä niistä hyvistä ja mieleenpainuvista hetkistä sanan tai toisen sanon.

Kuten jo edellä mainitsin, olen muutaman kerran käynyt seuran koskella perhoa tarjoilemassa. Parilla ensimmäisellä reissulla sain muutaman pienen n. 35cm taimenen koukutettua Ismo Toloselta kopioimaani painosalakkaan. Kolmannella keikalla tinseli tyyppinen ratkaisu ei pelannut, joten kokeilin oranssia streameria, johon sainkin ensimmäisellä uitolla kalan kiinni. Hetkeä myöhemmin sain samalla streamerilla myötävirtaan uitettuna tällin ja haavissa kävi oman arvion mukaan juuri mitan täyttävä nätti taimen.

Välineet ja perhot

Vielä talvella 2009-2010 tyli ädlättyä hirveästi kaikenlaisia vapoja ja siimoja. Nyt olen kuitenkin päässyt siitä touhusta irti mieleisien välineiden löytymisen myötä. Tällä hetkellä vapaosastolta löytyy vain ja ainoastaan Visionia ja mallina gt four. Tuosta sarjasta minulla on käytössä #3 7', #5 9', #6 9' SW fast, #7 8' ja #9 10'. Tällä varustuksella pärjään kyllä tilanteessa kuin tilanteessa ja meinasinpa tuolla ysiluokan gt fourilla suorittaa ensimmäisen lohireissunikin joskus tulevaisuudessa.

Perho-osastolla olen pyrkinyt vähentämään turhia sidoksia. Sidonta on kyllä mukavaa, mutta tunnustaa hiukan typerälle kalastaa muutamalla mallilla ja antaa 90% perhoista lojua rasiassa. Jonkun verran kuitenkin joutuu vielä niitä ns. turhia sidoksia tekemään, kun kaikista kategorioista ei ole vielä suosikkiperhoja löytynyt.

Kirrepilkillä

Lauantaina 5.3 tuli tehtyä Ismon kanssa minulle talven ensimmäinen ja kalastusurani toinen reissu kirjolohipilkille. Pieneen lampeen oli keskiviikkona laitettu kalaa, joten odotukset olivat korkealla. Löysimme kalat lammesta vasta päivän lopulla, mutta Karttulan miestä se ei tuntunut haittaavan. Sen verran ammattimaisesti mies nosti neljä kalaa jäälle, jättäen minut nuolemaan näppejäni yhden kalan koukutuksella. Tuon yhden kalan lisäksi minulla oli kaksi karkuutusta, joista voin syyttää omaa osaamattomuuttani ja tiedostetusti (miksi?) lätkään laittamaani liian pientä koukkua...

Jatkossa

Seuran koskella tulee varmasti käytyä kalassa pitkin kevättä ja kesää. Mihinkään kauemmas ei ole vielä reissua suunnitteilla, mutta kesän aikana olisi tarkoitus käydä ensimmäistä kertaa kokeilemassa Kerman kalastusta. Mieli halajaa myös Tenon suunnalle, koska seuralla on siellä mökki. Muutama tuttu sinne on kesällä lähdössä ja pyrin varmasti reissuun mukaan, mikäli harjoittelulta/kesätöiltä ennätän.