Sunnuntaiksi oli sovittu Tolosen Ismon kanssa lampi reissu Heinävedelle. Puolen yhdentoista maissa allekirjoittaneella kastui siimat ja hetkeä myöhemmin myös haavi. Ensimmäinen kala oli hotkaissut chartreusen liitsin niin syvälle, että vain oranssi kuula pilkotti kurkkutorvesta. Verestyksen ja kirurgisten operaatioiden jälkeen jatkoin kalastusta samoilta paikoilta ja sainkin hetken päästä toisen kalan, joka pääsi takaisin uimaan. Saatuani muutaman kalan heti alkuun, oli hyvä hetki hörpätä termarikahvit munkin kera. Hetken kerkesin vielä heittää ennen Karttulan miehen saapumista ja tuloksena oli muutama tärppi.
Ismokin tuntui aika nopeasti löytävän kaloja kolmen liitsin litkallaan, mutta aika heikosti nuo lammen veijarit tarttuivat pyytöihin. Itse sain vielä napattua muutaman kalan, ennen kuin Ismolla tuntui olevan kala kunnolla kiinni. Ismon pussittaessa kalaa, minä keskityin tallentamaan tapahtumaa ja onnistumisen riemua kameralle.
Aika meni suht nopeasti ja minulla kävi kaloja tasaiseen tahtiin haavissa, mutta toista oli Ikellä. Perhot meillä oli hyvin samantapaisia kirkkaita liitsejä/blobeja, mutta silti minun tarjoilut tuntuivat kiinnostavan kaloja enemmän. Ismo sai kyllä hyvän kasan tärppejä ja yhden kalan karkuutti harmillisesti aivan haavin reunalta.
Kolmen tietämillä lampi hiljeni omalta osaltani täysin, mutta vastapeluri tuntui kuitenkin saavan tärpin jos toisenkin. Ilta kuutta lähestyttäessä oma touhuaminen alkoi taas tuottamaan tulosta ja sainkin yhden kalan haaviin. Varovasti kysäisin hiukan epäonniselta Ikeltä, että kelpaako kala, kun itselleni riittää kyllä kaksi ruokakalaa. Näin päätyi se kirjolohi Karttulaan menevään kyytiin. Heti perään sain toisen kalan kiinni, joka ei ollutkaan ihan niin helppo tapaus. Kala veti kovaa kyytiä keskelle lampea, vaikka yritin kädelläkin jarrutella. Eväkäs kävi muutaman kerran kauempana pinnassa ja toivotti hyvät illan jatkot.
Heitimme vielä juuri ennen lähtöä muutaman heiton kodan rannassa, mistä onnistuinkin tartuttamaan kalan. Todella kovan taistelun ja äkäisten spurttejen jälkeen kala kuitenkin löysi tiensä haaviin ja päätyi samaan kyytiin kuin edellinen. Tässä vaiheessa itselläni tuli neljän kalan kiintiö täyteen, joten katselin hetken aikaa Tolosen heittämistä, minkä jälkeen lähdettiin samaa matkaa autoille.
Kaiken kaikkiaan tuli käytettyä 11 kalaa haavissa ja neljä tai viisi karkuutin, eli oikein mukava reissu oli. Muutamilla kaloilla oli kova taistelutahto ja ne tarjosivatkin mitä oivallisinta kalastusta komeine loikkineen ja syöksyineen. Reissusta jäi kuitenkin mietityttämään kalojen epätasainen jakautuminen kahden kalastajan kesken. Normaalisti meille molemmille on tullut aikalailla yhtä paljon tapahtumia. Tosin muistanpa keväältä reissun, kun itse en tainnut saada edes tärppiä ja Karttulan miehellä oli kylmälaukussa neljä kalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti