Vaikka tunneli ei ollutkaan kovin pitkä, niin reilu kaksi viikkoa lähes päivittäistä tyhjän pyytämistä alkoi jo mietityttämään. Tämä kahden viikon periodi sisälsi kuitenkin aika paljon aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ilman sadetta, joten kalantulo oli seuran koskella varsinkin perhomiesten osalta aika nihkeää. Tältä kesältä itselleni on jäänyt käsitys, että mitä tuhruisempi keli, sen paremmin kalat ovat otillaan. Ko. kelille luulen myös löytäneeni melko tehokkaan perhon aikaisempien isomusten perusteella. Toisaalta taas mielessä pyörii kysymys: Onko perholla mitään merkitystä, kun se uitetaan otillaan olevan kalan eteen?
Eilen kävin aamulla aikaisin koskella. Sää oli todella synkkä ja pilvet päästivät välillä pieniä kuuroja vettä. Automaatiluukun ollessa kiinni, tiesin pärjääväni taas perinteisessä kumisaapas varustuksessa. Ensimmäisenä kalastamani suuren kiven takunen ja nielu eivät tuottaneet tulosta. Tein laskun särkällä ja aivan särkän päästä iski taimen luottoperhoon. Tälli oli todella kova, sillä annoin perholle vauhtia ja kala otti juuri vetovaiheessa. Taimaani otti rajun tärpin jälkeen syöksyn alavirtaan, minkä jälkeen aloin vetämään kalaa särkkää kohti. Kala tuli helpon oloisesti pohjassa juroen särkän kupeeseen lähes haavitsemis etäisyydelle. Tästä kuitenkin alkoivat ongelmat, sillä en saanut kalaa millään tarpeeksi lähelle itseäni. Talutin pötköä aina jonkun matkaa ylöspäin matalalla särkällä ja yritin päästä haavimaan, mutta aina kala käänsi kyljen virtaa vasten ja painui alas. Kala ei noussut millään pintaan, vaan juroi tiukasti leuka pohjassa kookkailla evillään jarruttaen virtaa vasten. Laittoman pitkän uudelleen ja uudelleen taluttelun jälkeen kala nousi pintaan ja sain sen haaviin. Kalalla oli pituutta 54cm, mutta painoa oli ainakin 2 kg, sen verran tukeva oli tämä porsas. Kertakaikkiaan todella upea kala ja pääsi tietenkin takaisin uimasille.
Tänään suuntasin taas aamulla kuuden jälkeen koskelle. Keli oli jälleen pilvinen ja utuinen, joten odotukset olivat korkealla. Koskelle päästyäni huomasin, että tehtaalla ovat eilisten sateiden takia raottaneet automaattiluukkua. Nyt ei siis nokialaisissa päässyt toiselle pelipaikalla, joten tein nopean kopaisun laiturilta kiven taakse ja nieluun, mutta kaloja ei perhooni haksahtanut.
Päivällä lähdin tekemään toisen reissun vaille yksi. Sää oli vähän kirkastunut, joten pyöräytin nopeasti ennen lähtöä vihreän "lohiperhon" puna-mustan ottipelin pohjalta. Käytännössä siis korvasin vain punaiset osat vihreällä/chartreusella ja lopputulos näytti oikein hyvältä. Koskelle lompsin tällä kertaa tennareissa, kun laiskuuttani en ole jaksanut paikata kahluuhousuja. Vuoto on tosin aika pieni ja sijaitsee kantapäässä.
Virittelin juuri penkistä tulleen perhon siimaan ja aloin ronkkimaan kiven takusta. Hiljaista piteli ja siirryin heittämään nielua. Ensimmäinen heitto ja vauhdikas uitto poikkivirtaan tuotti tulosta. Suurehko pyrstö pamahti vedenpintaan ja perhoa vietiin. Kala ampaisi alas koskeen ja vavassa tuntui kovaa ravistelua. Hetken syöksyilyn jälkeen sain kalan lähemmäs, jolloin se jäi juromaan nielun alle erääseen kosken monttuun. Yritin varovasti nostaa kalaa montusta matalampaan, mutta vavan taivuttelu ei juuri vaikuttanut kalan liikkeisiin. Pian kala kuitenkin päätti tulla katsomaan, kuka vapaa oikein pitelee ja sain ensimmäisen kunnollisen näköhavainnon kalaan. Tässä vaiheessa piti hetki ihmetellä, että miten hemmetissä saan kalan lyhytvartiseen haaviin nappaskengät jalassa, kun laiturista veteen on kuitenkin pitkälle toista metriä. Noh saatuani kalan laiturin päähän laskeuduin päättäväisesti vedenalaisen kiven päälle ja nappasin kalan haaviin. Tässä vaiheessa ei paljoa harmittanut, vaikka kenkä kastuikin läpikotaisin. Töytyytin kalan nopeasti rantaan ja laskin haavin veteen. Perhon irroituksen jälkeen mittaus haavissa ja muutama kuva, minkä jälkeen tämäkin kala pääsi valmistautumaan tuleviin kutupuuhiin. Mittanauha näytti kalalle pituutta mukavat 60cm.
Hetken vielä kalastelin tämän jälkeen, mutta yllättäen sama paikka ei enää tuottanut tulosta. Sen verran kerkesin sähläämään, että pudotin streamerirasian laiturin reunan kautta koskeen ja 1/3 perhoista lenti kolauksessa jontkaan. Onnistuin kuitenkin pelastamaan rasian hyppäämällä itse perään reisisyvyiseen veteen. Housut ja molemmat kengät täysin märkinä oli aika suunnata kotiin kuivattelemaan vaatteita. Pieni kömmähdys ei juuri harmittanut, sillä olinhan kuitenkin käyttänyt haavissa komean taimenen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti