lauantai 17. syyskuuta 2011

Pudotus maan pinnalle

Nimittäin kalastuksen suhteen. Tehtiin syksyn toinen reissu Ismon kanssa lammelle ja vaikeaa oli. Saavuttiin paikalle samaan aikaan ja tarkoitus oli laitella setit kasaan ja aloittaa kalastus. Noh siinähän kävi niin, että minä virittelin perhoja ja perukkeita, kun Ike jo tykitti lampea. Oli pirulainen kasannut vavan perhoineen jo kotona ja kuljettanut täyspitkänä farmari mallin Renussa. Ilmeisesti jotain pientä oli vielä hampaankolossa viime reissusta, kun piti nyt minut jättää rannalle ruikuttamaan :)



Koluttiin lampea ahkerasti useamman tunnin ajan, mutta kalatapahtumia ei tullut kummallekkaan. Muutamia pintakäyntejä näkyi, mutta suurin osa niistäkin oli keskellä lampea, heittomatkan kantamattomissa. Uiteltiin perhoja vähän kaikissa syvyyksissä hitaasti ja nopeasti, mutta ei niin ei. Itselläni oli mukana vain liitsejä, mutta taisipa Ipi tarjoilla myös pieniä kuulapäitä indikaattorilla ja ilman. Niihinkään ei kuitenkaan kirjolohi haksahtanut.

Kovasta yrityksestä huolimatta viiden tunnin kalastuksen saldona molemmilla nolla kalaa, eikä edes yhtään tärppiä. Kaksi kalaa nähtiin lammesta saatavan, ensimmäinen tahnalla ja toinen erään pariskunnan toimesta lätkällä. Noista kaloista huolimatta lampi oli todella hiljainen, vaikka muutama viikko sitten kalaa tuli kuin kasvatusaltaasta konsanaan. Tulipa kuitenkin taas todettua se, että kalastuksessa kaikki on mahdollista. Toisena päivänä onnistuu ja toisena ei, vaikka kuinka yrittäisi.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Lampeilemassa


Sunnuntaiksi oli sovittu Tolosen Ismon kanssa lampi reissu Heinävedelle. Puolen yhdentoista maissa allekirjoittaneella kastui siimat ja hetkeä myöhemmin myös haavi. Ensimmäinen kala oli hotkaissut chartreusen liitsin niin syvälle, että vain oranssi kuula pilkotti kurkkutorvesta. Verestyksen ja kirurgisten operaatioiden jälkeen jatkoin kalastusta samoilta paikoilta ja sainkin hetken päästä toisen kalan, joka pääsi takaisin uimaan. Saatuani muutaman kalan heti alkuun, oli hyvä hetki hörpätä termarikahvit munkin kera. Hetken kerkesin vielä heittää ennen Karttulan miehen saapumista ja tuloksena oli muutama tärppi.

Ismokin tuntui aika nopeasti löytävän kaloja kolmen liitsin litkallaan, mutta aika heikosti nuo lammen veijarit tarttuivat pyytöihin. Itse sain vielä napattua muutaman kalan, ennen kuin Ismolla tuntui olevan kala kunnolla kiinni. Ismon pussittaessa kalaa, minä keskityin tallentamaan tapahtumaa ja onnistumisen riemua kameralle.


Aika meni suht nopeasti ja minulla kävi kaloja tasaiseen tahtiin haavissa, mutta toista oli Ikellä. Perhot meillä oli hyvin samantapaisia kirkkaita liitsejä/blobeja, mutta silti minun tarjoilut tuntuivat kiinnostavan kaloja enemmän. Ismo sai kyllä hyvän kasan tärppejä ja yhden kalan karkuutti harmillisesti aivan haavin reunalta.

Kolmen tietämillä lampi hiljeni omalta osaltani täysin, mutta vastapeluri tuntui kuitenkin saavan tärpin jos toisenkin. Ilta kuutta lähestyttäessä oma touhuaminen alkoi taas tuottamaan tulosta ja sainkin yhden kalan haaviin. Varovasti kysäisin hiukan epäonniselta Ikeltä, että kelpaako kala, kun itselleni riittää kyllä kaksi ruokakalaa. Näin päätyi se kirjolohi Karttulaan menevään kyytiin. Heti perään sain toisen kalan kiinni, joka ei ollutkaan ihan niin helppo tapaus. Kala veti kovaa kyytiä keskelle lampea, vaikka yritin kädelläkin jarrutella. Eväkäs kävi muutaman kerran kauempana pinnassa ja toivotti hyvät illan jatkot.

Heitimme vielä juuri ennen lähtöä muutaman heiton kodan rannassa, mistä onnistuinkin tartuttamaan kalan. Todella kovan taistelun ja äkäisten spurttejen jälkeen kala kuitenkin löysi tiensä haaviin ja päätyi samaan kyytiin kuin edellinen. Tässä vaiheessa itselläni tuli neljän kalan kiintiö täyteen, joten katselin hetken aikaa Tolosen heittämistä, minkä jälkeen lähdettiin samaa matkaa autoille.

Kaiken kaikkiaan tuli käytettyä 11 kalaa haavissa ja neljä tai viisi karkuutin, eli oikein mukava reissu oli. Muutamilla kaloilla oli kova taistelutahto ja ne tarjosivatkin mitä oivallisinta kalastusta komeine loikkineen ja syöksyineen. Reissusta jäi kuitenkin mietityttämään kalojen epätasainen jakautuminen kahden kalastajan kesken. Normaalisti meille molemmille on tullut aikalailla yhtä paljon tapahtumia. Tosin muistanpa keväältä reissun, kun itse en tainnut saada edes tärppiä ja Karttulan miehellä oli kylmälaukussa neljä kalaa.


perjantai 2. syyskuuta 2011

Valoa tunnelin päässä




Vaikka tunneli ei ollutkaan kovin pitkä, niin reilu kaksi viikkoa lähes päivittäistä tyhjän pyytämistä alkoi jo mietityttämään. Tämä kahden viikon periodi sisälsi kuitenkin aika paljon aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ilman sadetta, joten kalantulo oli seuran koskella varsinkin perhomiesten osalta aika nihkeää. Tältä kesältä itselleni on jäänyt käsitys, että mitä tuhruisempi keli, sen paremmin kalat ovat otillaan. Ko. kelille luulen myös löytäneeni melko tehokkaan perhon aikaisempien isomusten perusteella. Toisaalta taas mielessä pyörii kysymys: Onko perholla mitään merkitystä, kun se uitetaan otillaan olevan kalan eteen?

Eilen kävin aamulla aikaisin koskella. Sää oli todella synkkä ja pilvet päästivät välillä pieniä kuuroja vettä. Automaatiluukun ollessa kiinni, tiesin pärjääväni taas perinteisessä kumisaapas varustuksessa. Ensimmäisenä kalastamani suuren kiven takunen ja nielu eivät tuottaneet tulosta. Tein laskun särkällä ja aivan särkän päästä iski taimen luottoperhoon. Tälli oli todella kova, sillä annoin perholle vauhtia ja kala otti juuri vetovaiheessa. Taimaani otti rajun tärpin jälkeen syöksyn alavirtaan, minkä jälkeen aloin vetämään kalaa särkkää kohti. Kala tuli helpon oloisesti pohjassa juroen särkän kupeeseen lähes haavitsemis etäisyydelle. Tästä kuitenkin alkoivat ongelmat, sillä en saanut kalaa millään tarpeeksi lähelle itseäni. Talutin pötköä aina jonkun matkaa ylöspäin matalalla särkällä ja yritin päästä haavimaan, mutta aina kala käänsi kyljen virtaa vasten ja painui alas. Kala ei noussut millään pintaan, vaan juroi tiukasti leuka pohjassa kookkailla evillään jarruttaen virtaa vasten. Laittoman pitkän uudelleen ja uudelleen taluttelun jälkeen kala nousi pintaan ja sain sen haaviin. Kalalla oli pituutta 54cm, mutta painoa oli ainakin 2 kg, sen verran tukeva oli tämä porsas. Kertakaikkiaan todella upea kala ja pääsi tietenkin takaisin uimasille.


Tänään suuntasin taas aamulla kuuden jälkeen koskelle. Keli oli jälleen pilvinen ja utuinen, joten odotukset olivat korkealla. Koskelle päästyäni huomasin, että tehtaalla ovat eilisten sateiden takia raottaneet automaattiluukkua. Nyt ei siis nokialaisissa päässyt toiselle pelipaikalla, joten tein nopean kopaisun laiturilta kiven taakse ja nieluun, mutta kaloja ei perhooni haksahtanut.

Päivällä lähdin tekemään toisen reissun vaille yksi. Sää oli vähän kirkastunut, joten pyöräytin nopeasti ennen lähtöä vihreän "lohiperhon" puna-mustan ottipelin pohjalta. Käytännössä siis korvasin vain punaiset osat vihreällä/chartreusella ja lopputulos näytti oikein hyvältä. Koskelle lompsin tällä kertaa tennareissa, kun laiskuuttani en ole jaksanut paikata kahluuhousuja. Vuoto on tosin aika pieni ja sijaitsee kantapäässä.

Virittelin juuri penkistä tulleen perhon siimaan ja aloin ronkkimaan kiven takusta. Hiljaista piteli ja siirryin heittämään nielua. Ensimmäinen heitto ja vauhdikas uitto poikkivirtaan tuotti tulosta. Suurehko pyrstö pamahti vedenpintaan ja perhoa vietiin. Kala ampaisi alas koskeen ja vavassa tuntui kovaa ravistelua. Hetken syöksyilyn jälkeen sain kalan lähemmäs, jolloin se jäi juromaan nielun alle erääseen kosken monttuun. Yritin varovasti nostaa kalaa montusta matalampaan, mutta vavan taivuttelu ei juuri vaikuttanut kalan liikkeisiin. Pian kala kuitenkin päätti tulla katsomaan, kuka vapaa oikein pitelee ja sain ensimmäisen kunnollisen näköhavainnon kalaan. Tässä vaiheessa piti hetki ihmetellä, että miten hemmetissä saan kalan lyhytvartiseen haaviin nappaskengät jalassa, kun laiturista veteen on kuitenkin pitkälle toista metriä. Noh saatuani kalan laiturin päähän laskeuduin päättäväisesti vedenalaisen kiven päälle ja nappasin kalan haaviin. Tässä vaiheessa ei paljoa harmittanut, vaikka kenkä kastuikin läpikotaisin. Töytyytin kalan nopeasti rantaan ja laskin haavin veteen. Perhon irroituksen jälkeen mittaus haavissa ja muutama kuva, minkä jälkeen tämäkin kala pääsi valmistautumaan tuleviin kutupuuhiin. Mittanauha näytti kalalle pituutta mukavat 60cm.


Hetken vielä kalastelin tämän jälkeen, mutta yllättäen sama paikka ei enää tuottanut tulosta. Sen verran kerkesin sähläämään, että pudotin streamerirasian laiturin reunan kautta koskeen ja 1/3 perhoista lenti kolauksessa jontkaan. Onnistuin kuitenkin pelastamaan rasian hyppäämällä itse perään reisisyvyiseen veteen. Housut ja molemmat kengät täysin märkinä oli aika suunnata kotiin kuivattelemaan vaatteita. Pieni kömmähdys ei juuri harmittanut, sillä olinhan kuitenkin käyttänyt haavissa komean taimenen.