Enkat paukku

20. päivä kuluvaa kuuta tuli tehtyä päivittäinen reissu Pirtinvirralle kalaan. Virtaan oli joku päivä takaperin pumpattu 230 kiloo kirjoa ja niillä mässäily ei enää oikein kiinnostanut. Suuntasin alemmas rautatiesillalle, mistä perhovälinein on helpompi tavoittaa nousevaa taimenta. Tapani mukaan kotivirralle otin mukaan myös virvelin, jossa yleensä on varusteena punttiperho.

Jätin auton seuran majan edustalle ja välineitä viritellessä vaihdoin muutaman sanan erään jäsenen kanssa. Hän jo siinä vähän vihjaili, että ei taida perhon heitosta tulla tässä tuulessa mitään. Tuuli olikin erittäin navakka ja suunta suoraan naamaan heittopaikalta katsottuna. Myötäilin siinä itsekin hänen näkemystään, mutta uskoin silti saavani jotain aikaiseksi #9 gtfourilla ja lyhyehköllä IV ampparilla.

Pari sataa metriä kävelyä paikoille ja tinseliä siiman päähän. Tuuli oli todellakin aivan kauhea, mutta päätin silti aloittaa heittämisen perholla ja jätin virvelin penkalle. Muutaman heiton jälkeen tunsin "pohjatärpin", mikä kuitenkin loikan jälkeen osoittautui komeaksi kirkkaaksi taimeneksi. Tämän hypyn jälkeen kalaa ei pinnassa näkynyt, vaan se yritti vetää itseään pohjia myöten akanvirtaa pitkin ylös. Itse taas kävelin sivuun ja koitin saada kalan pois virrasta. Kun sain kalan irti pohjasta, se otti muutaman pienen spurtin ja loppujen lopuksi antautui melko pienellä vaivalla. Perinteisesti minulla ei tietenkään ollut haavia mukana, mutta onneksi kala oli väsytyksen jälkeen rauhallinen ja sain nostettua sen käsipelissä kuiville.