Lampikausi käyntiin

Kuuma kesä on vihdoin vaihtunut syksyksi, mutta rauhoitus puskee jo päälle. Itsellä, niinkuin varmasti monella muullakin on tänä kesänä jäänyt kalastelut täällä "Etelä-Suomessa" melko vähälle. Muutenkin kesä meni hyvin pitkälti töitä tehdessä ja nyt syksy menee taas koulun penkillä istuessa. Tänään kuitenkin starttasin lampikauden Heinäveden suunnalla.

Aamu alkoi loistavasti, kun muistihäiriö iski ja Heinäveden neste aukesikin vasta klo 10.00, allekirjoittaneen ollessa paikalla klo 8.00. Suuntasin kuitenkin lammelle ja soitin ilmoitustaululta löytyneeseen tiedustelunumeroon. Puhelimessa homma selveni sen verran, että sain aloittaa kalastuksen, kunhan käyn luvan heti nesteen auetessa. Siitä sitten autolle hakemaan tavarat ja tutkimaan lampea.

Pintakäyntejä näkyi heti jonkun verran ympäri lampea. Aloitin kalastuksen pienillä kuulapäillä, minkä jälkeen koitin hetken superpupaa. Ei nykyäkään, vaikka kalaa kuitenkin oli lammessa. Siirryin perinteisiin kirreperhoihin, eli liitsit siimaan. Montaa väriä uitin, mutta eipä niihinkään kalakontakteja tullut. Kymmeneltä kävin ajelemassa nesteeltä kuuden tunnin luvan, tilanteen ollessa 1-0 kalojen eduksi.

Nesteeltä palattuani uusin taktiikan kokonaan. Kalat eivät ottaneet pinnasta, joten varustelin pinkin liitsin pienellä mustikalla. Ensimmäinen rannansuuntainen heitto pieneen lahteen, todella hitaasti pohjia pitkin uittaen tuotti heti tulosta. Pieni kirjo päätyi muutaman ärhäkän spurtin jälkeen haaviin. Uutta heittoa perään ja kohta oli taas kala haavissa. Paikan hiljennyttyä kiersin lammen ja sain muutaman pienen kirjolohen. Palasin kuitenkin vielä ensimmäiselle paikalle ja sain lähes perättäisillä heitoilla kolme kalaa. Suurin osa kaloista tuntui olevan siinä pienessä lahdessa, aivan lumpeikon rajassa. Aina paikan hiljennyttyä join kahvit ja kohta oli taas kirjoja tyrkyllä. Kahdeksannen kalan kohdalla päätin, että kymmenes saa pappia ja siihen loppuu kalastus. Ei tarvinnut pitkään heitellä kun vapa taipui kymmenennen kerran ja pappi heilahti. Putsasin kalan perkuupaikalla ja lähdin ajelemaan kohti Varkautta.

Syksyn ensimmäinen reissu yllätti kyllä positiivisesti. Viime syksyn ainoalla reissulla en saanut kuin yhden kalan ja nyt kuitenkin 10. Todennäköisesti kuluvalla viikolla oli laitettu uutta kalaa, sillä pinkki liitsi oli ainut perho johon kalat ottivat. Kaikki kalat olivat myös samaa kaliiberia, eli sellaista 800g-1000g. Sääkin oli se niin sanottu paras kalasää, eli vettä tihuutti lähes koko ajan. Muutenkin lampi oli rauhallinen, sillä muita kalamiehiä ei minun aikanani ollut. Seuraava kirrereissu suuntautuu samalle lammelle, tai sitten vähän kauemmas Viitasaareen.