Sunnuntai suharit

Kuluvalla viikolla Tolosen Ismo kyseli josko lähtisin sunnuntaina seuraksi lammelle Heinävedelle . Eipä sitä sunnuntaille muitakaan suunnitelmia ollut, joten lupauduin mukaan. Ismon kanssa nähtiin viimeksi Nokisella juhannuksena, eli ihan mukava oli pitkästä aikaa päästä näkemään.

Ismo sanoi saapuvansa paikalle klo. 12.00 kantturoilla, joten tähtäsin itse samaan. Oma suhteellisen lyhyt 50km matka taittui kuitenkin joutuisasti ja olin luvan oston jälkeen paikalla vähän ennen Karttulan matkaajaa. Epäonnekseni huomasin, että normaalisti tyhjä lampi vilisi ihmisiä ja parkkipaikalla napotti viisi autoa. Ismon saapuessa viriteltiin vavat ja siirryttiin alas lammelle.

Syy väen paljouteen selvisi, sillä paikkaa ylläpitävällä kalastusseuralla oli ollut kalastuskilpailut lammella. Saapuessamme tilaisuudesta oli jäljellä enää punnitus, joten meille riitti rannoilla tilaa. Pinkit liitsit perukkeissa suuntasimme aluksi lammen toiseen päähän, josta sainkin melkein heti kaksi kalaa. Samalla tuli testattua enimmäistä kertaa kalan kanssa Vision GTfour SW fast #6 9'. Nopeasta aihiostaan huolimatta vapa piti ensimmäiset kalat nätisti kiinni.

Tuuli kävi ikävästi pitkin lampea kalastamaamme päätyyn. Välillä vähän hirvitti, kun Ismo oli perinteisesti puristellut gramma tolkulla mustikkaa liitsejen väliin ja yritti tuulessa #3/4 vavalla tarjoilla viritelmäänsä. Vaikka touhu vähän hurjalta näyttikin, niin sieltäpä vaan kohta tuli ensimmäinen kirjolohi ylös. Jonkun ajan päästä Sonikki taipui taas ja peli tasoittui kahteen kahteen.

Hyvän alun jälkeen syydettiin loputtoman pitkältä tuntuva parituntinen tyhjää, kunnes Ismolla vapa taipui. Kala osoittautui kuitenkin pieneksi haueksi. Heti perään sain itsekin pienen hauen ja pikaisen tarkistuksen jälkeen vastapeluri myönsi minun kalan olevan suurempi. Tämän jälkeen hiljainen hetki jatkui.

Viiden jälkeen alkoi näkyä kalaa pinnassa ja samantien Ismo saikin kolmannen kalansa. Kello oli jo sen verran paljon, että itse metsästin ruokakalaa, joka siis olisi minun viimeinen. Tilanne näytti jo toivottamalta, sillä sain usean tärpin peräkkäin, mutta yksikään ei ottanut pysyäkseen. Puoli kuuden jälkeen kala kuitenkin tarttui ja 1.5kg kirjolohi sai pappia. Oma 6h/1 kala lupa tuli täyteen, mutta Ismolla oli vielä neljän kalan luvasta yksi saamatta. Ilmeisesti Päällikölle oli jäänyt vähän huono maku suuhun minun suuremmasta hauesta, joten hän päätti saada vielä sen neljännen kirjon. Peratessani kalaa Ismo saikin neljännen kalan kiinni. Rauhallisen väsyttelyn jälkeen haavitsin kalan ja näin ollen molemmilla oli kiintiöt täynnä.

Reissu oli varsin onnistunut, sillä kalaa tuli ihan kohtalaisesti ja seura oli hyvää. Tapahtumat olisivat voineet jakautua vähän tasaisemmin tuolle kuuden tunnin rupeamalle, sillä välissä meinasi usko loppua. Seuraava reissu olisi mukava suunnata Karvioon, mutta kavereiden puheiden mukaan varsinkin viikonloppuisin on ollut kymmeniä ukkoja kosken rannoilla. Pitkien koulupäivien takia viikolla ei oikein ole mahdollisuutta lähteä kalalle, joten syksyinen Karvio saattaa jäädä käymättä. Rauhoituksen jälkeen suuntaan ainakin kotikoskelle ja ehkäpä tässä tulee vielä lampireissujakin heitettyä.

Lampikausi käyntiin

Kuuma kesä on vihdoin vaihtunut syksyksi, mutta rauhoitus puskee jo päälle. Itsellä, niinkuin varmasti monella muullakin on tänä kesänä jäänyt kalastelut täällä "Etelä-Suomessa" melko vähälle. Muutenkin kesä meni hyvin pitkälti töitä tehdessä ja nyt syksy menee taas koulun penkillä istuessa. Tänään kuitenkin starttasin lampikauden Heinäveden suunnalla.

Aamu alkoi loistavasti, kun muistihäiriö iski ja Heinäveden neste aukesikin vasta klo 10.00, allekirjoittaneen ollessa paikalla klo 8.00. Suuntasin kuitenkin lammelle ja soitin ilmoitustaululta löytyneeseen tiedustelunumeroon. Puhelimessa homma selveni sen verran, että sain aloittaa kalastuksen, kunhan käyn luvan heti nesteen auetessa. Siitä sitten autolle hakemaan tavarat ja tutkimaan lampea.

Pintakäyntejä näkyi heti jonkun verran ympäri lampea. Aloitin kalastuksen pienillä kuulapäillä, minkä jälkeen koitin hetken superpupaa. Ei nykyäkään, vaikka kalaa kuitenkin oli lammessa. Siirryin perinteisiin kirreperhoihin, eli liitsit siimaan. Montaa väriä uitin, mutta eipä niihinkään kalakontakteja tullut. Kymmeneltä kävin ajelemassa nesteeltä kuuden tunnin luvan, tilanteen ollessa 1-0 kalojen eduksi.

Nesteeltä palattuani uusin taktiikan kokonaan. Kalat eivät ottaneet pinnasta, joten varustelin pinkin liitsin pienellä mustikalla. Ensimmäinen rannansuuntainen heitto pieneen lahteen, todella hitaasti pohjia pitkin uittaen tuotti heti tulosta. Pieni kirjo päätyi muutaman ärhäkän spurtin jälkeen haaviin. Uutta heittoa perään ja kohta oli taas kala haavissa. Paikan hiljennyttyä kiersin lammen ja sain muutaman pienen kirjolohen. Palasin kuitenkin vielä ensimmäiselle paikalle ja sain lähes perättäisillä heitoilla kolme kalaa. Suurin osa kaloista tuntui olevan siinä pienessä lahdessa, aivan lumpeikon rajassa. Aina paikan hiljennyttyä join kahvit ja kohta oli taas kirjoja tyrkyllä. Kahdeksannen kalan kohdalla päätin, että kymmenes saa pappia ja siihen loppuu kalastus. Ei tarvinnut pitkään heitellä kun vapa taipui kymmenennen kerran ja pappi heilahti. Putsasin kalan perkuupaikalla ja lähdin ajelemaan kohti Varkautta.

Syksyn ensimmäinen reissu yllätti kyllä positiivisesti. Viime syksyn ainoalla reissulla en saanut kuin yhden kalan ja nyt kuitenkin 10. Todennäköisesti kuluvalla viikolla oli laitettu uutta kalaa, sillä pinkki liitsi oli ainut perho johon kalat ottivat. Kaikki kalat olivat myös samaa kaliiberia, eli sellaista 800g-1000g. Sääkin oli se niin sanottu paras kalasää, eli vettä tihuutti lähes koko ajan. Muutenkin lampi oli rauhallinen, sillä muita kalamiehiä ei minun aikanani ollut. Seuraava kirrereissu suuntautuu samalle lammelle, tai sitten vähän kauemmas Viitasaareen.