Porsaita Palokista

Taas on meinannut ote tähän bloggaamiseen lipsua, sillä reissuja on tullut tehtyä, mutta tänne ei ole ilmestynyt mitään.

Reippaan kolmen viikon takaisesta Karvion reissusta ei juuri jälkipolville jäänyt kerrottavaa, eli MP napsahti kovasta yrityksestä huolimatta. Heti perään suuntana oli Palokki, josta sainkin aamulla reilun 2kg kirjon, mutta sen jälkeen täysin mykkää. Samana päivänä lampiin kipattiin tuoretta kalaa, mutta niistä en onnistunut saamaan kuin näköhavaintoja. Komeita porsaita kyllä oli ainakin sen erän kalat!

Tälle päivälle oli suunnitteilla pienellä seuran porukalla reissu Karvioon, mutta se meni vähän reisille. Olin kuitenkin orientoitunut lähtemään kalalle, joten maanantai-iltana lyötiin Iken kanssa Palokin reissu lukkoon. Noh lukkoon ja lukkoon, työssä käyvä perheellinen mies on reissusta varma vasta kun se on tehty.

Itse saavuin lammelle puolilta päivin ja vaihdoin luvan oston yhteydessä kuulumiset lammen pitäjän kanssa. Viikonloppuna oli ollut porukkaa kuin pipoa ja kalaa oli noussut hyvin kaikenlaisilla välineillä. Mies osasi myös kertoa, että joku oli saanut pienemmästä lammesta perholla ~ 3kg kirjon.


Kalastus alkoi pieneen lampeen laskevan joen alapuolelta, mistä olin viime reissulla saanut ainokaisen kalani. Kolusin paikan kahdella setillä, joista ensimmäisessä oli pikkuperhot ja toisessa liitsit. Hiljaista piteli. Tästä suunta isomman lammen vastarannalle ja toista joen alustaa koluamaan. Vartin verran kerkesin heittelemään, kun olin tuntevinani upotuksen jälkeisessä vedossa tärpin tapaisen tömpsäyksen. Tein uiton loppuun ja heitin samaan paikkaan uudestaan. Hetken upotus, muutama veto ja eikun kala kiinni. Kala otti pari kovaa spurttia syvyyksiin, joiden jälkeen haavi kutsui. Haavittaessani kalaa huomasin hopeisen ranskattaren kurvanneen vastarannalle, joten verestin kalan ja lähdin siirtymään pienelle lammelle.



Autolle päästyäni otin kupin kahvia ja katselin Ismon tekemistä puusillan kupeessa. Seuraavaksi sitä jo punnittiinkin saamaani kalaa ja puntari näytti kunnioitettavaa 2.7 kg painoa. Itse arvioin kalan huomattavasti pienemmäksi, mutta enempi parempi ainakin tässä tapauksessa.

Tuuli oli puuskaista ja pyörivää, mutta eipä annettu sen lannistaa, vaan heitettiin ahkerasti molempia lampia. Kaloja vaan ei tuntunut enää löytyvän ja Ikekin kylvi perhoja pohjaan kuin Viannalla konsanaan. Juuri ennen viimeisen paikan kopaisua Ismo jätti liitsit pohjaan ja pyysi minun settiä hetkeksi käyttöön. Sehän vaan passasi ja siirryttiin sillan kupeeseen testailemaan minun kokoonpanoa. Minä ihmettelin vieressä, kun mestari arvioi setin toimivuutta ja yritti saada kotiväelle todistusaineistoa reissusta. Yks kaks naaman edessä möyrähti oikein kunnolla ja samantien Ike käskytti liitsejä kalan suuntaan. Kala hyväksyi tarjouksen heti ja hetken päästä koukkasin mötkön haviin. Se oli liki 2.8 kg työvoitto aivan kalastuksen lopussa!

Pudotus maan pinnalle

Nimittäin kalastuksen suhteen. Tehtiin syksyn toinen reissu Ismon kanssa lammelle ja vaikeaa oli. Saavuttiin paikalle samaan aikaan ja tarkoitus oli laitella setit kasaan ja aloittaa kalastus. Noh siinähän kävi niin, että minä virittelin perhoja ja perukkeita, kun Ike jo tykitti lampea. Oli pirulainen kasannut vavan perhoineen jo kotona ja kuljettanut täyspitkänä farmari mallin Renussa. Ilmeisesti jotain pientä oli vielä hampaankolossa viime reissusta, kun piti nyt minut jättää rannalle ruikuttamaan :)



Koluttiin lampea ahkerasti useamman tunnin ajan, mutta kalatapahtumia ei tullut kummallekkaan. Muutamia pintakäyntejä näkyi, mutta suurin osa niistäkin oli keskellä lampea, heittomatkan kantamattomissa. Uiteltiin perhoja vähän kaikissa syvyyksissä hitaasti ja nopeasti, mutta ei niin ei. Itselläni oli mukana vain liitsejä, mutta taisipa Ipi tarjoilla myös pieniä kuulapäitä indikaattorilla ja ilman. Niihinkään ei kuitenkaan kirjolohi haksahtanut.

Kovasta yrityksestä huolimatta viiden tunnin kalastuksen saldona molemmilla nolla kalaa, eikä edes yhtään tärppiä. Kaksi kalaa nähtiin lammesta saatavan, ensimmäinen tahnalla ja toinen erään pariskunnan toimesta lätkällä. Noista kaloista huolimatta lampi oli todella hiljainen, vaikka muutama viikko sitten kalaa tuli kuin kasvatusaltaasta konsanaan. Tulipa kuitenkin taas todettua se, että kalastuksessa kaikki on mahdollista. Toisena päivänä onnistuu ja toisena ei, vaikka kuinka yrittäisi.