sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Tasottavia Karviosta

Juhannus vierähti Ismo Tolosen kanssa Nokista pommittaessa ja humalaisten teutarointia seuratessa. Reissu oli puitteiden ja seuran puolesta oikein onnistunut, mutta kalat kyllä loistivat poissaolollaan. En ala kyseisestä reissusta enempää kirjottelemaan, sillä verbaalisesti talentti Ismo on tiivistänyt reissun tapahtumat omaan blogiinsa.

Lauantaina tulikin sitten nukuttua kolmeen asti, sillä Nokisen reissulta kotiuduin siinä kuuden pintaan aamulla. Herättyäni oli perus pökkelö olo ja lauantai-ilta meni jumitellessa tietokoneen ääressä. Nokisen MP kummitteli mielessä ja kaverin torstaiset onnistumiset Karvion suunnalla herättelivät toivoa. Siitä se ajatus sitten lähtikin, eli mobiililupa puhelimeen ja aamulla neljän jälkeen ajamaan Karvioon.

Matka sujui ongelmitta, mitä nyt tulen liekin kohdalla oli uupunut bilettäjä sammunut istualteen keskelle maantietä. Onneksi liikennettä ei ollut ja pääsin väistämään vastaantulevien kaistan kautta. Jälkiviisautena paluumatkalla tuli mieleen, että olisin voinut hälyttää kaverille apua, kun aika vaarallisesti oli maantielle sammunut. Noh sille ei mahda enää mitään.

Saavuin paikan päälle vaille viisi ja ajoin sillan yli nähdäkseni joko on aamuvirkkuja koski täynnä. Ilokseni huomasin, että vain kivipakalla oli joku heittämässä virppaa. Mökkejen pihat ja leirintäalue oli kuitenkin autoja täynnä, eli odotettavissa oli perus Karvion taistelukalastusta. Päätin siis aloittaa kalastuksen nesteen puoleiselta niskalta, missä ei näkynyt ristin sielua.

Perhovalinta oli jotenkin koominen, eli ensimmäisenä siimaan päätyi conarilla varustettu, runkohäkilöity ja viimeisen päälle hifistelty liitsi. Joitakin pintakäyntejä näkyi niskan imussa sekä kauempana ulapalla. Muutaman heiton kerkesin tehdä, kun ensimmäisen kerran hyvän kokoinen taimen yritti niskan imussa vauhdilla pinnassa uivaan liitsiini. Kala ei enää toista kertaa ottanut, joten päätin vaihtaa perhon oliiviin liitsiin. Tässä välissä niskalle olikin jo ilmestynyt vene, joka onneksi lähti etsimään kaloja kaukaa ylhäältä. Oliivilla kerkesin hetken piiskata niskaa, kunnes pinnassa molahti ja liitsiä vietiin. Hetken taistelun jälkeen haaviin antautui +50cm istari. Kala sai vapautensa, sillä mukaani ei sattunut kylmälaukkua mihin olisin voinut kalan säilöä. Pommitin niskaa vielä jonkun aikaa samalla liitsillä, mutta ihmeempiä tapahtumia ei tullut.

Todettuani nesteen puolen niskan hiljaiseksi, rauhoituin hetkeksi kahvittelemaan, jonka jälkeen siirryin toiselle puolelle kivipakalle heittämään. Pakalta mukavan kokoinen taimen yritti iskeä juuri kuohuihin kiitävää liitsiä, mutta huti tuli, eikä kalaa sen koomin näkynyt. Suunnitelman muutos, lyijyä perukkeeseen ja larvaa/kuulapäätä kehiin. Aloitin larvastelun kivipakan alapuolisten kivien alta. Ei tarvinnut montaa roiskasua tehdä, kun vapa taipui. Ehdin jo pikku hiljaa päästä väsyttelyfiiliksiin, mutta kala irtosikin yllättäen. Jatkoin laskun loppuun saakka ja jätin kaksi kertaa lähes perättäisillä heitoilla kolmen perhon litkan pohjaan. Kyllä syletti sen verran, että larvastelu loppui samantien ja siirryin nesteen puolelle. Siellä tarjosin erilaisia liitsejä ja streamereita niskalle, mutta hiljaista piteli. Kalastajiakin alkoi kertymään ja ylävirralta puhaltava tuuli voimistui koko ajan. Tein myös nesteen puolella muutaman laskun larvastelemalla, mutta saaliina oli vain 4kpl 20cm taimenen poikia. Porukka lisääntyi lisääntymistään pikku hiljaa, eikä kaloista näkynyt merkkiäkään aamu- ja keskipäivän aikana.

Kahdentoista jälkeen päätin tarjoilla tinseliä kovan kosken kuohuihin. Pitkään ei tarvinnut nesteen puolella heittää, kun kuohuista hyökkäsi virran reunassa uitettuun isohkoon tinseliin taimen. Kala ei kuitenkaan osunut kunnolla ja siitä tärpistä jäi muistoksi sotkuinen tinseli. Kävin tarjoilemassa tinseliä myös niskan tuntumassa, kohdassa jossa veden pinta rikkoutuu. Siitä nappasikin ylävirtaan heitettyyn tinseliin noin 35cm taimen, joka luonnollisesti pääsi jatkamaan matkaansa. Jonkun aikaa vielä tämän jälkeen jaksoin kovassa tuulessa heittää ja vaihtaa perhoja, mutta tapahtumia en enää saanut. Koskelta lähdin pois siinä kahden maissa.

Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut reissu. Voisin sano että ehkä perhokalastusurani tapahtumarikkain koskireissu. Loppujen lopuksi porukkaakaan ei ollut ihan niin paljon kun Karviossa normaalisti. Luulenpa että illalla on voinut olla toisenlainen meininki. Jos tässä nyt ei tule etemmäs lähdettyä, niin ehkäpä tulevana viikonloppuna käyn Karviossa heittämässä yöreissun. Tämän kauden ensimmäisestä Karviokeissistä jäi nyt kuitenkin erittäin hyvä maku suuhun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti